Emansipaatio ja kasvatus: miten kouluopetus voi tukea vapautta ja demokratiaa yhteiskunnassa?

Tutkin teoreettisessa historiallis-systemaattisessa postdoc-tutkimuksessani emansipatorista kasvatusta, jonka tehtävänä on edistää lasten ja nuorten itsenäisyyttä sekä yhteiskunnan kehitystä nykyistä humaanimmaksi ja demokraattisemmaksi. Arvioin aikaisempia emansipatoristen kasvatuksen malleja kriittisesti ja rakennan uutta teoriaa emansipatorisesta pedagogiikasta. Emansipatorisella kasvatuksella tarkoitetaan pedagogista toimintaa, jonka päämääränä on edistää kasvavien ihmisten emansipaatiota. Emansipaatio on yksilön kasvua itsenäisyyteen ja sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa kansalaiset voivat elää vapaasti ja onnellisesti. Emansipatorisen pedagogiikan malleja on kritisoitu siitä, että yhteiskuntakriittisessä opetuksessa oppilaille välitetään valmis käsitys hyvän yhteiskunnan luonteesta. Tästä seuraa kriitikoiden mukaan, etteivät oppilaat opi ajattelemaan itsenäisesti. Tutkijat ovat pyrkineet vastaamaan tähän kritiikkiin kehittämällä uusia malleja emansipatorisesta kasvatuksesta. Mallit jakautuvat kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat mallit, joissa otetaan etäisyyttä yhteiskunnan kriittiseen tarkasteluun opetuksessa. Toisen ryhmän malleissa esitetään uudenlaisia tapoja yhteiskunnan kriittiseen arvioimiseen. Historiallis-systemaattisessa tutkimuksessani tarkastelen molempien ryhmien emansipatorisen kasvatuksen malleja kriittisesti. Rakennan analyysien perusteella uuden teorian emansipatorisesta pedagogiikasta. Se kuvaa 1) missä määrin emansipatorinen kasvatus on perusteltua, 2) missä muodossa emansipatorista kasvatusta tulisi toteuttaa ja 3) millainen rooli yhteiskunnan kriittisellä tarkastelulla tulisi olla opetuksessa. Tutkimus toteutetaan Saksassa Kasselin yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen poliittisen kasvatuksen didaktiikan tutkimusryhmässä.