Elämäerityisyys ja biokemiallinen tiede Kalevankadun akatemiassa (n. 1920–1980)

Hakemuksen tiivistelmä

Suomen ensimmäisen tieteen nobelistin Artturi I. Virtasen aloitteesta vuonna 1931 perustettu Biokemiallinen tutkimuslaitos kuuluu eittämättä suomalaisen tieteen menestyskertomusten joukkoon. Laitoksen perustaminen oli ratkaiseva askel biokemian – elämän prosesseja kemiallisin menetelmin tarkastelevan tieteen – kehitykselle maassamme. Biokemian kehityksen keskeinen ideologinen haaste on ollut irrottautua erityistä ”elämänvoimaa” koskevista hypoteeseista ja korvata ne reduktionistisilla selitysmalleilla. Tieteen edistyminen ei kuitenkaan tyhjentävästi ratkaissut elämän ongelmaa, vaan synnytti uudenlaisia pohdintoja ”elämäerityisyydestä” – siis siitä jostakin, joka erottaa elämän prosessit elottomasta luonnosta. Vitalismin perintöön 1900-luvun tieteenhistoriassa on herätty vasta hiljattain, kenties siksi, että puhe elämäerityisyydestä synnyttää nopeasti mielleyhtymän vitalismiin kytkettyihin epäilyttäviin filosofioihin, kuten fasismiin, New Age -ajatteluun tai pseudotieteisiin Tässä tieteenhistoriallisessa hankkeessa otan Biokemiallisen tutkimuslaitoksen ja siellä tehdyn tutkimustyön uuteen tarkasteluun. Mitä voimme oppia ottamalla vakavasti nk. ”kovan” tieteen rajapinnat vitalistisesta perinteestä ammentavien arvojen, filosofioiden, politiikan ja pseudotieteiden kanssa?