Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Duetto metsän kanssa

Hakemuksen tiivistelmä

Olen äänitaiteilija, asunut metsän keskellä yli 15 vuotta ja keskityn työskentelemään lähiympäristössäni. Takanani on kansainvälinen ura kokeellisen musiikin tekijänä. Duetto metsän kanssa on poikkitaiteellinen ja moniulotteinen äänitaideteos. Hanke on intensiivinen lähiympäristöä tutkiva työprosessi ja vuoden mittainen äänikuva Hailuodosta. Siinä kuullaan, kuinka luonto soittaa metsää, ja miten ihminen voi soida symbioosissa sen kanssa. Lopputuloksena on monimuotoinen installaatio. Hanke pyrkii säilyttämään luonnon sellaisenaan kuin se on, ja se toteutetaan pelkästään jalkaisin tai hiihtäen. Tuon esiin ja vahvistan luonnon äänten ominaispiirteitä sen sijaan, että pyrkisin prosessoimaan ja luomaan siitä futuristista äänimaisemaa. En halua hävittää tai värittää luontoa äänitekniikan keinoin. Rakennan ääniteoksen kokoamalla nauhoitettuja kollaaseja luonnosta ja soitan metsästä löytynyttä materiaalia. Projekti ei sisällä mitään muita äänilähteitä. Rytmit kasvavat kuin kasvit metsässä, äänimateriaali lentää kuin tuuli ilmassa. Hanke on musiikillinen vastakohta nykyajan digitaaliselle ja tekoälyä ihannoivalle tavalle tuottaa musiikkia tai äänta "helposti ja vaivattomasti". Ääninäkokulma on sekä alkeellinen että kauas katsova. Luonto kärsii ja muuttuu nopeammin kuin koskaan; lopputulos ei ole pelkkää romanttista harmoniaa vaan muutoksen ja turbulenssin sinfonia. Tavoite on tuoda metsästä ihmisten korviin ääniä, jotka kertovat sen surusta ja kärsimyksestä. Olen se meedio, joka ei kaunistele totuutta. Projekti on luonnon hätähuuto niillä keinoin, millä sen parhaiten pystyn kertomaan. Hanke on osaksi rituaali ja seremonia, osaksi toimintaan perustuvaa ääniaktivismia. Luonnon dekolonisaatiota äänitaiteen keinoin. Duetto metsän kanssa on intensiivinen prosessi, jossa opiskelen luonnon kautta paremmaksi ihmiseksi ja äänitaiteilijaksi. "Me olemme luonto, joka puolustaa itseään" (Amanda Lickers aka Iako'tsi:rareh)

Alkuperäinen suunnitelmani oli taltioida Hailuodon metsän ääniä ja nostaa luonnon monimuotoisuus tätä kautta esiin. Hankkeen aikana jouduin huomaamaan, miten hiljaisia, ja äänisaasteen kuormittamia Hailuodon metsät olivat. Käytin metsissä satoja tunteja aikaa nauhoittaen äänimateriaalia, yrittäen välttää ulkopuolista melua. Vaikka olin varautunut äänisaasteeseen, sen konkreettinen määrä yllätti minut suuresti. Luulin, että olin nauttinut hiljaisuudesta Hailuodossa. Olin vain tottunut jatkuvaan meluun ympärilläni.

Jossain vaiheessa syksyn tummuutta lähdin tekemään tallentamastani materiaalista sellaista teosta, kuin mikä tuntui oikealta. Tämän jälkeen teosta oli inspiroiva tehdä, ja se loi pitkälti itse itsensä. Tämä kaikki tapahtui studiossani, ja käytin metsän äänimaailmaa omaan kokeelliseen studiotyyliini instrumenttina, jolla kerron tarinoita, jolla luon visioita ja maailmoja. Koneet saivat ylivoiman.

Hankkeen loppuvaiheessa videotaiteilija Lillevan Berliinistä teki kanssani teoksen visuaalimaailman ottamistani videotallenteista. Teoksen visuaalimaailma on mustavalkoinen, ja mielestäni sopii hyvin yhteen teoksen äänimaailman kanssa. Teos ei ole positiivinen, mutta minulle se sisältää tarpeeksi hyviä hetkiä, jotta toivo säilyy yllä. Mielestäni metsän nykytilanne on sama.

Teos kutsui itseään lopulta nimellä Konemetsä. Nimellä ei ole mitään tekemistä Koneen Säätiön kanssa, vaan se kuvaa tunteitani metsässä. Vaikka koneita ei metsässä usein näkynyt, kuulin olevani koneiden ympäröivänä lähes koko ajan.

Teoksen esittävä elinkaari on vasta aluillaan, ja se lähtee tavoittamaan lisää kohdeyleisöä. Tekeillä on kansainvälisiä esityksiä teokselle. Suunnittelen myös teoksen julkaisemista digitaalisena musiikkijulkaisuna, joka tavoittaa musiikkiani kuuntelevaa yleisöä.

Hanke oli huomattavasti haastavampi, kuin mitä olin kuvitellut. Sain hankkeesta paljon mietittävää, mutta myös paljon vastauksia, sekä inspiraatiota jatkotyöhön luonnon ja äänien parissa.

Takaisin apurahalistaukseen