Väitöskirjatutkija, arkkitehti Rautaharju Marja

Arkkitehti Maija Könkkölän varhaisen esteettömyysasiantuntijuuden muotoutuminen arkkitehtuurin alan ja vammaisliikkeen limittyneissä konteksteissa 1970–1980-luvuilla

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen

Maija Könkkölä (1947–2012) oli sokea arkkitehti, esteettömyysasiantuntija, aktivisti ja kunnallispoliitikko. Vammauduttuaan opintojensa loppuvaiheessa 1970-luvun alussa hän liittyi vasta järjestäytyneeseen vammaisliikkeeseen, jossa rakennetun ympäristön esteettömyys oli ihmisoikeuskysymys. Könkkölän epätyypillinen arkkitehdinura kiinnittyi arkkitehtuurin alan ja vammaisliikkeen rajapintaan ja todisti esteettömyyden kehitystä Suomessa. Tarkastelen historian alan väitöstutkimuksessani, miten arkkitehtuurin esteettömyysasiantuntijuus muotoutui Könkkölän varhaisen toiminnan ammatillis-aktivistisesti limittyneissä konteksteissa 1970–1980-luvuilla eli kotimaisen esteettömyyslainsäädännön ja vammaisliikkeen alkuvuosina. Osajulkaisuväitöskirjani tutkimusartikkelit tarkastelevat kolmea Könkkölän toiminnan kontekstia: (1) vammaisjärjestö Kynnys ry:n esteettömyysaktivismia, (2) vammaisjärjestöjen esteettömyysprojekteja ja asiantuntijuutta niissä sekä (3) vammaisuus- ja kehonormikäsityksiä kotimaisessa arkkitehtuurin alan diskurssissa. Tutkimusaineistonani on näiden kontekstien julkaisuja ja keskeisiä hallinnollisia arkistoja. Väitöskirjan yhteenveto-osassa vedostan kolmen tutkimusartikkelin kontekstien analyysit yhdeksi näkymäksi ja tulkitsen historiallisesti Könkkölän kerroksellista arkkitehtuuriasiantuntijuutta, jota vammaisuus orientoi ja jonka keskeinen sisältö oli esteettömyys. Monitieteinen laadullinen tutkimukseni kiinnittyy historiantutkimuksen, vammaisuuden historian ja feministisen arkkitehtuurihistoriografian tutkimustraditioihin sekä viimeaikaiseen vammaisuuden arkkitehtuuri- ja muotoiluhistorian tutkimusalueeseen. Williamsonin ja Guffeyn (2020) kehittämä vammaisuuden suunnittelulähtöinen malli (design model of disability) tulkitsee suunniteltua ympäristöä vammaisuuden määrittäjänä ja tarkastelee vammaisuutta arkkitehtuuriteemana. Kriittinen tutkimukseni rakentaa uuden marginaali- ja vammaishistoriallisen tarkastelukehyksen kotimaiseen arkkitehtuurihistoriaan.