Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Aktivismia toivon ja toivottomuuden tuolla puolen – itsekasvatuksen mahdollisuudet ekokriisin aikakaudella

Hakemuksen tiivistelmä

Kokemuksemme ilmaston lämpenemisestä on muuttunut oudoksi, sillä se sisältää ristiriitaisia elementtejä. Tilanne vaatii sekä perustavanlaatuisia rakenteellisia muutoksia, että yksilöiden panostusta. Samalla ilmaston lämpeneminen on tulevaisuuden uhka, johon voi vielä vaikuttaa, mutta toisaalta jo tapahtunut katastrofi, johon on sopeuduttava. Ilmaston lämpenemisen outouden kanssa eläminen on itsekasvatuksellinen haaste. Itsekasvatuksella tarkoitamme omien toimintaamme ohjaavien arvojen ja päämäärien asettamista. Haaste ilmenee erityisen selvästi ilmastoaktivismissa, jossa pyritään vaikuttamaan ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviin rakenteisiin. Hankkeemme paikantaa toimintakyvyn säilymistä koskevan haasteen toivon ja toivottomuuden ongelmaan. Pelkästään toivoon nojautuminen ei nykytietouden valossa enää riitä. Toivon suhteuttaminen tilanteen monimutkaisuuteen saattaa taas johtaa helposti toivottomuuteen ja apatiaan. Siksi itsekasvatuksen tulisi pyrkiä niiden tuolle puolen. Tämä tarkoittaa näkökulman muutosta, jossa ilmaston lämpenemiseen liittyvät oudot piirteet sisällytetään osaksi ilmastoaktivismia. Näin ajatus toivosta ei rajoita toisenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, eikä toivottomuus taas johda toimintakyvyttömyyteen. Tutkimme hankkeessamme ilmastoaktivismia itsekasvatuksena, joka tunnistaa toiminnan välttämättömyyden ja joutuu samalla tekemisiin ilmaston lämpenemisen valtavan mittakaavan sekä muuttuneen ajallisen horisontin kanssa.

EnAct - Researching Environmental Activism and Self-Cultivation -hankkeessa tarkasteltiin ympäristöaktivismiin itsekasvatuksena liittyviä filosofisia ja käytännöllisiä kysymyksiä. Määrittelimme itsekasvatuksen itsen itseen kohdistamaksi kasvattavaksi toiminnaksi. Ekokatastrofien aikakaudella itsekasvatus asettuu uudenlaisiin ajallisiin ja tilallisiin mittasuhteisiin. Elämänvalintojaan pohtiva nuori tai aikuinen joutuu kohtaamaan kysymyksen siitä, : miten vietän elämääni ekologisten kriisien aikakaudella? Tämä polttava kysymys kutsuu aikuisen reflektiiviseen toimintaan. Kyse on siis suhteesta itseensä ja mahdollisuudesta selvittää, miten oma minuus "sopii" ekologisten ja sosiaalisten kriisien täyttämään ympäristöön.

Hanke koostui teoreettisesta, empiirisestä sekä taiteellisesta osasta. Teoreettisessa tutkimuksessa käsitteellistettiin itsekasvatusta suhteessa ekokriisien monimutkaisiin mittasuhteisiin. Tarkastelimme itsekasvatusta suhteessa ekologisten kriisien monimutkaisuuteen ja outouteen: ne ovat yhtä aikaa tuttuja ja vieraita, läsnäolevia ja kaukaisia. Ekokatastrofien aikakausi myös horjuttaa merkityshorisontteja, joiden kautta kulttuuri ja luonto, inhimillinen ja yli-inhimillinen erotetaan toisistaan. Empiirisessä osassa tarkastelimme kaupunkiaktivistien ryhmää, joka pyrkii toiminnallaan rakentamaan monipuolisesti kestävää kaupunkikulttuuria. Ryhmän toiminnassa huomio kiinnittyi itsekasvatukseen: siihen, kuinka pyrkimys saada aikaan muutos ympäristössä kietoutuu erottamattomasti käytäntöihin, joilla ryhmän jäsenet pyrkivät muuttamaan omaa ajatteluaan ja toimintaansa. Empiiriseen tutkimukseen kuului myös haastattelututkimus, jossa tarkasteltiin nuorten ilmastoutopioita ja niiden kytkeytymistä aktivistitoiminnan mahdollisuuksiin. Tutkimuksen taiteellinen osuus sisälsi yhteistyön Tampereen Yhteiskoulun Lukion ja Tampereen kaupungin välillä. Lukio-opettajien ja opiskelijoiden kanssa luotiin yhteistyössä useita eri taiteenlajeja yhdistävä näyttely Kadonneet vuodenajat, joka pystytettiin Tampereen kaupungin tarjoamiin tiloihin.

Eri osahankkeiden kautta EnAct kykeni osallistumaan aktiivisesti ympäristöaktivismia koskevaan keskusteluun niin akateemisten julkaisujen, tieteellisten ja populaarien keskustelupuheenvuorojen kuin taiteellisten tuotosten muodossa.,

Takaisin apurahalistaukseen