Kifisos-joen laakson pintavedet ja pilvet

Kifisos-joki laski Parnassos-vuorelta läpi jokilaakson alunperin muinaiseen Kopais-järveen. Sittemmin se on ohjattu Yliki-järveen, joka on yksi Ateenan tärkeimmistä makean veden varastoista. Kopais-järveä ei enää ole ja laakson lähteistä pumpataan vettä maatalouden ja kotitalouden tarpeisiin.

Kuivatun Kopais-järven pohjalla

Istun lentokoneen avoimen oven kynnyksellä. Heilutan jalkojani pilvien yläpuolella. Mieleeni muistuu hetki, kun istuin lapsena laiturin nokassa. Järven pinta oli peilityyni. Pilvet lipuivat jalkojeni alla ja koin lentäväni laiturin mukana. Nyt tiputtaudun vapaaseen pudotukseen. Syöksyn pilvien läpi, olen ihmeen edessä. Laskuvarjo avataan ja leijailen hiljalleen Euroopan ensimmäisen kuivatun, Kopais-järven pohjaan Kreikan Boiotiassa.

Kifisos-joen laaksossa, Fokiissa ja Boiotiassa Kifisos-joki on kanavoitu laskemaan Kopais-järven pohjan halki Yliki-järveen. Joen suun penkereillä on tolkuttomasti roskaa. Sitä on kertynyt noin 60 kilometrin matkalle aina järveen asti. Kopais-järvi on ollut Ylikiä huomattavasti suurempi. Ajoin aluksi joen suulta Orchomenosiin. Orchomenos oli rikas kaupunki 1400–1300 luvuilla eKr. Kaupungin minyalaiset aloittivat Kopais-järven kuivattamisen maatalouden tarpeisiin ja se kuivattiin lopulta kokonaan vuonna 1887.

Parnassos-vuori

Katselin aamulla Orchomenosin entiseltä Akropoliilta edessäni avautuvaa alavaa maisemaa; entisen järven pohjaa laikukkaine viljelyksineen ja niitä halkovine hiekkateineen. Aloitin joen varsinaisen seuraamisen autolla joen pengertä pitkin, läpi koko Kifisos-joen laakson aina Parnassos-vuoren juurelle Lilaian kylään asti, missä joen kuuluisin lähde Agia Eleousa sijaitsee.

Orchomenoksesta Kato Tithoreaan voi ajaa 30 kilometriä joen penkereellä kulkevaa hiekkatietä. Parnassos-vuori oli edessäni koko päivän hiljaisena, pilvien peitossa, tiheän ilman haalistamana haamuna. Se on katsellut tätä vanhaa maisemaa vedenpaisumuksen ajoista asti, kun Deukalion ja Pyrrha ainoina ihmisinä siitä Parnassokselle selvisivät.*

Tällä etapilla pysähdyin useilla silloilla. Sillat olivat Agios Andreasin kirkolla, Kotrana Krokun autokorjaamolla, Chiesetta di San Basilin kirkolla, Davleian rautatieasemalla ja eräällä yleisellä puutarhalla jonka vieressä oleva silta on nimetty Kifisos-joen sillaksi. Yhtä siltaa lukuun ottamatta keräsin kaikilta pysähdyspaikoilta talteen jotakin roskaa, lähinnä muovipulloja. Jostain syystä siltojen kupeet ovat muodostuneet yleisiksi kaatopaikoiksi. Vain viimeksi mainitun sillan alla oli roskien sijaan lampaita.

Kato Tithoreasta ajoin hetken matkaa Lamian tietä Modin kylän risteykseen. Ylitin Kifisos -joen sen pohjoispuolelle. Sillan kohdalla oli jälleen jonkinlainen kaatopaikka. Hiekkatie jatkui joen penkereellä melkein Lilaian kylään asti. Pysähdyin kohtaan, jossa Kifisos tekee laajan mutkan. Joen pohja on leveä ja siihen kerääntyy ilmeisesti sadekaudella runsaammin vettä. Nyt kuivalla kaudella siinä kohtaa oltiin siirretty maata valliksi, jottei vesi tulvisi uomasta yli. Kuivuneessa pohjassa oli maansiirtokoneiden jälkiä. Pohjalla lojui kolme maansiirtokoneen rengasta. Asettelin ne pystyyn jonkinlaiseksi asetelmaksi; ikään kuin Deukalionin ja Pyrrhan taakseen heittämiksi kiviksi, eli ”’Suuren äidin luiksi’, joista syntyivät nykyinen, kova ja vaivoja kestävä ihmiskunta” (Ovidius, Muodonmuutoksia, I 313-415, suom. Alpo Rönty.)

^{*Deukalionin ja Pyrrhan tarina on kreikkalainen versio juutalaisesta Nooan arkista. Sama tarina kerrotaan sumerilaisessa Gilgameshin tarinassa, jota pidetään maailman vanhimpana eepoksena.}

Lilaia ja Agia Eleousan lähde

Lilaiassa kerroin hotellin pitäjälle, että piirrän Kifisos-jokea ja että tulin sinne koska tahdon päästä Agia Eleousan lähteelle. Hän soitti Dimitrios Katoikokselle, paikalliselle asian tuntijalle ja sai järjestettyä minulle tapaamisen hänen kanssaan lähteellä.

Dimitrios Katoikos haki minut seuraavana päivänä lähteelle. Hän on kotoisin naapurikylästä Polydrososta ja osoittautui alueen arkeologian tutkijaksi. Lähde sijaitsee Lilaian ja Polydrosoksen välimaastossa, jossa antiikin Lilaia sijaitsi. Se oli aikanaan Fokiin tärkeimpiä kaupunkivaltioita. Nimi mainitaan Homeroksen Troijan sodan toisessa laulussa, niin kutsutussa Laivaluettelossa. Homeroksen kerrotaan myös kirjoittaneen Apollonille hymnin Lilaiasta, joka on Kifisos-jumalan tytär.

Lilaia oli najadi, joiden tiedetään olleen kreikkalaisessa mytologiassa makean veden nymfejä ja jotka liitettiin jokiin, puroihin ja lähteisiin. Lilaiaa tunnetumpi Kifisoksen jälkeläinen lienee ”Narkissos, joka kuihtui lähteestä omaa kuvaa katsoessaan narsissiksi” (Ovidius, Muodonmuutoksia, III 19 341-510, suom. Alpo Rönty). Kyseisen lähteen sijaintia ei tiedetä, mutta on mahdollista olettaa, että myös tämä on yksi Kifisoksen läheistä.

Agia Eleousan lähteen yhteydessä ovat Artemikselle ja jumalalliselle joelle pyhitetyn temppelin rauniot. Katoikos kertoi, että lähde on ollut Apollonin pyhää vettä, jolla on muun muassa parannettu lapsia. Lähde on toiminut myös ennustusten seremoniapaikkana sekä henkisen puhdistuksen paikkana pyhiinvaellusta varten Delfoihin, joka sijaitsee Parnassos-vuoren etelärinteellä. Antiikin aikana Lilaialaisilla oli tapana heittää lähteeseen kakkuja. He uskoivat, että kakut ilmestyvät Delfoin lähteeseen Parnassos-vuoren toisella puolella, jonka vesi myös oli Apollonin pyhää vettä.

Agia Eleousan lähteessä on ihmisen mentävä aukko. Sinne tehtiin viimeksi sukellus vuonna 2017, ja se videoitiin. Lähteeseen on porattu vesipumppujen putkia, joita videossa esitellään. Katoikos kertoi, että vettä on ollut paljon runsaammin. Hänen mukaansa aikaisemmin vesi ryöppysi kalliosta ulos. Se on sittemmin ehtynyt, kun porausten avulla on saatu Kifisos-joen laakson kylille ja viljelyksille nopeammin ja enemmän vettä.

Koko Kifisos-laakson vesistö on muutettu palvelemaan kestämättömästi ihmisten tarpeita. Ei liene yllätys, että nykyään myös Kifisos-joen laakson maanviljelyksen tarpeet ovat ylittäneet kestävän maanviljelyksen edellytykset. Lisättäköön vielä, että laajan kanava- ja tunneliverkoston kautta koko laakson pintavedet ohjataan Yliki-järveen, joka Marathonaksen tekojärven lisäksi on Ateenan yksi suurimmista veden varastointihankkeista.

Skydive Athens

Paluumatkalla Ateenaan poikkesin Kopais-järven kentälle, jossa on Skydive Athens -laskuvarjohyppääjien koulutuskeskus. Lensimme pilvien yläpuolelle. Minä heiluttelin jalkojani lentokoneen oven kynnyksellä kuin laiturilta ikään, mutta 4500 metrin korkeudessa. Toteutin lapsuuteni unelman. Yliki-järveä ympäröivät vuoret heijastuivat veden pinnasta. Näin Kifisos -joen samean ruskean veden sekoittuvan taivaan sineen.

Tämä Kifisosta käsittelevä kirjoitus on toinen Sebastian Boulterin viiden blogitekstin sarjassa, jossa hän esittelee kaikki projektiinsa liittyvät joet yksi kerrallaan. Stroszeckin pyynnöstä näyttely käsittelee jokia, jotka kulkevat viiden eri Saksan arkeologisen instituutin Ateenan osaston ylläpitämän arkeologisen alueen läpi, tai ovat niiden välittömässä läheisyydessä. Alueet ja niiden joet ovat Kerameikos, (Eridanos-joki) Ateenassa, Kifisos-joen laakso, (Kifisos-joki) Boiotiassa, Tiryns, (Inachos-joki) Argolissa, Olympia, (Alfeios-joki) Eliissä ja Heraion, (Imbrasos-joki) Samoksen saarella.

Lue blogisarjan seuraava osa: Argoliin laakson maatalouden ongelmat ovat vain jäävuoren huippu