Residencies Reflected kuvaa muuttuvaa residenssikenttää

Residencies Reflected on kansainvälisiä taiteilijaresidenssejä ja taiteilijoiden liikkuvuutta käsittelevä artikkelikokoelma. Englanninkielisen teoksen on toimittanut kuraattori, residenssiammattilainen Irmeli Kokko.

Residenssitutkija Francesca Bertolotti-Bailey kuvaa, kuinka residenssitoiminta on muuttunut viime vuosina liikkuvuutta ja kansainvälisyyttä ihannoivasta kulttuurista hidasta matkustamista korostavaksi ilmapiiriksi, jossa pysähtyminen ja paikallaan olo on luksusta.

Baileyn residenssitoimintaan kohdistava kriittinen katse on luettavissa artikkelikokoelmasta Residencies Reflected.

Irmeli Kokon toimittama kokoelma kuvaa residenssikentän muutosta. Kokko nostaa esiin eri tekijöitä muutoksen taustalla ja huomauttaa, kuinka modernistinen ajatus kosmopoliittisesta taidemaailman toimijasta on kyseenalaistunut ekologisen kriisin aikakaudella sekä sotien ja pandemioiden maailmassa. Muutos heijastuu Kokon mukaan myös residenssien identiteettiin.

”Jokaisen instituution on mietittävä omia tehtäviään, mikä on tämän instituution rooli nyky-yhteiskunnassa ja maailmassa yleensä”, hän toteaa.

Residencies Reflected -kirja pohjautuu vuonna 2021 Saaren Kartanossa järjestetylle My Journey, Knowledge and Exchange -symposiumille, joka kokosi yhteen residenssistä kirjoittavia asiantuntijoita, taiteilijoita ja tutkijoita.

Tarve symposiumille oli ilmeinen: siinä missä residenssikenttä ja siitä kirjoittaminen on ilmiönä suhteellisen nuori, kenttään kohdistuu nopeassa tahdissa muutoksia.

Kokko kuvaa residenssien yhteyttä 1900-luvun maailmanpoliittisiin murroksiin.

”Itse residenssikenttä syntyi 80-luvun lopussa. Tuolloin kentän muotoutumiseen vaikutti Neuvostoliiton romahdus, vapaa liikkuvuus, Schengen-sopimukset ja EU:n vahvistuminen.”

Residenssi-instituution taustalla on kuitenkin tätä pidempi historia. Kokko luonnehtii sen yhteyttä taiteilijayhteisöihin, jotka kokoontuivat yhteen etsien yhteistyömahdollisuuksia ja ammentaen paikallisista resursseista.

”Residenssitoiminta juontaa juurensa muun muassa 1800-luvun taiteilijakolonneihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. 90-luvulla syntyi residenssien uusi liike Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joka muotoutui toimintana sen hetkisiin tarpeisiin. Tähän vaikuttivat muun muassa paikkasidonnaisen ja julkisen taiteen suuntaukset sekä kansainvälinen verkostoituminen itsessään, joka oli koko yhteiskunnan läpäisemä ilmiö.”

Muuttuva residenssi

Kokolla on pitkä perspektiivi suomalaisen residenssitoiminnan historiaan. Hän oli perustamassa 1990-luvun lopulla Helsinki International Artist Programmen (HIAP) -ohjelmaa ja on seurannut residenssikenttää läheltä vuosikymmenten ajan.

Kokon mukaan residenssitoimintaa on luonnehtinut aina tietynlainen vapaus. Residenssit kokoavat yhteen taiteilijoita ja muita toimijoita ympäri maailmaa. Niissä toimimiseen ei liity voimakasta tuloksellisuutta, vaan residenssissä voi toteuttaa vapaasti suunnitelmaa tai edetä eteenpäin ilman vahvoja ennakko-odotuksia.

Kokko kertoo, kuinka yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat residensseihin, jotka ovat itsessään eräänlaisia tutkimuskeskittymiä ja uuden etsimisen paikkoja.

”Pandemia vaikutti toimintaan jyrkästi, sillä kansainvälinen liikkuvuus pysähtyi kahdeksi vuodeksi. Yli puolet maailman residenssitoiminnasta sulkeutui. Myös Ukrainan sota vaikutti tilanteeseen. Artists at Risk -järjestön mukaan noin 500 residenssiohjelmaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa avasi ohjelmansa pakolaistaiteilijoille.”

Pandemianaikainen residenssiliikkuvuuden jähmettyminen synnytti uudenlaista toimintaa. Residencies Reflected -kirjassa residenssitutkija Miriam La Rosan kirjoittaa virtuaalisesta liikkuvuudesta. Sen avulla luotiin residenssimäistä yhteistyötä sellaisten toimijoiden välille, jotka eivät päässeet työskentelemään fyysisesti samaan paikkaan.

Kokko näkee, että muuttuva liikkuvuus on yhteydessä tapaan kertoa taiteen historia. Hän nostaa Residencies Reflected -kokoelmasta esiin katalonialaisen tutkijan Pau Catàn artikkelin, jossa Catà tarkastelee taiteen tarinaa pohjoisafrikkalaisen liikkuvuuden näkökulmasta.

”Käyttäydymme, kuin poeettisella alalla työskentelevien ihmisten liikkuvuus olisi länsimainen ilmiö. Käsityksemme taiteesta on kuitenkin muodostunut vuosisatojen aikana tässä yhteiskunnassa, se on vain suhteellista. Taidehistoriassa on keskitytty länsimaiseen narratiiviin taiteesta, mitä taide on, miten ja ketkä sitä tekevät, sekä länsimaiseen käsitykseen taiteilijuudesta yleensä. Catàn teksti on vaihtoehtoista taiteen historiaa.”

Kirjoittamisen merkitys

Residencies Reflected -kirja kuvaa, kuinka residenssikenttä vaikuttaa taiteen tekemiseen ja siten koko taiteen kenttään. Vaikutus voi olla yllättävän suuri. Taiteilijat ammentavat residensseissä paikallisista vaikutteista, keskusteluista ja vertaisverkostoista. Kaikki tämä heijastuu taiteeseen.

Residenssien vaikutus jää kuitenkin helposti pimentoon, jos sitä ei avata suuremmalle yleisölle. Kokko näkee, että taiteesta kirjoittaminen voi olla oleellinen linkki residenssien, yleisöjen ja taiteen välillä.

”Taiteesta kirjoittaminen on paljon enemmän kuin teosten kuvailua”, Kokko huomauttaa. ”Perinteisellä instituutioihin, kaanoneihin ja hierarkioihin perustuvalla kirjoittamistavalla ei voida tavoittaa taiteen syntyprosesseihin liittyvää oleellista henkeä.”

Erilaisten prosessien avaaminen korostuu Kokon mukaan entistä enemmän tulevaisuudessa, kun eri paikkojen merkitys ja taiteilijoiden muuttuva liikkuvuus vaikuttaa teosten muovautumiseen.

”Residenssin kesto voi olla 3 kuukautta, 6 kuukautta tai 12 kuukautta. Tuona aikana taiteilija tutkii henkilökohtaisissa ratkaisuissaan muun muassa sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa meihin. Pelkkä teoskuvaus ei voi tavoittaa tätä teosten kokemuksellisuutta. Siksi tarvitaan kirjoittamista, joka kuvaa teosten taustalla olevia vaikutteita, niiden syntyprosessia sekä teosten kokemuksellista vaikutusta.”

Lue Residencies Reflected -kirjan selailuversiota tällä sivulla.

Residencies Reflected on tilattavissa painoversiona Mousse Publishingin verkkokaupasta.