Anonyymi arvioija: hakemusten laatiminen ”tekoälyn” aikakaudella

Hakemusten hallinnollinen taakka

Hyvän hakemuksen laatiminen mihin tahansa rahoitushakuun tai taiteilijaresidenssiin on iso urakka ja vie todennäköisesti melkoisesti aikaa, jonka olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin. Toisaalta uuden projektin ideointi tietyissä raameissa voi johtaa uusiin ja innostaviin tuloksiin, mutta toisaalta kilpailu on varsin kovaa ja menestymisen mahdollisuudet saattavat vaikuttaa suhteellisen pieniltä.

Ei siis ihme, että monilla taiteilijoilla on ristiriitaisia tunteita hakemusurakan suhteen ja he pitävät sitä puuduttavana ja ajoittain turhauttavana velvollisuutena. Jotkut taiteilijat ovat kuitenkin todella taitavia ja ilmeisen tehokkaita hakemusten tekemisessä. Miten he onnistuvat siinä ja mikä voisi olla sopiva tasapaino taiteellisen ja hallinnollisen työn välillä? Kuinka paljon aikaa kannattaa varata hyvän hakemuksen laatimiseen?

Olen itse tehnyt viimeisten 15 vuoden aikana melkoisen määrän hakemuksia – vaihtelevalla menestyksellä, kuten asiaan kuuluu – joten tiedän hyvin, miltä taiteilijoista tuntuu. Ammattitaiteilijan arki ei todellakaan aina vastaa romanttisia kuvitelmia.

Mutta eikö ole olemassa mitään oikotietä?

Uusi todellisuus, odottamattomia kohtaamisia

Vaikuttaa siltä, että monet taiteilijat uskovat nyt löytäneensä tällaisen oikotien.

Entisenä Saaren kartanon residenssitaiteilijana minua pyydettiin kevään 2026 haussa kuvataiteen alan hakemusten vertaisarvioijaksi. Minulle se oli kunniatehtävä, johon suhtauduin vakavasti ja johon käytin paljon aikaa ja ajatustyötä.

Aloitin aina hakemusten lukemisen tutustumalla työsuunnitelmaan ja sen jälkeen perehdyin portfolioon ja ansioluetteloon. Jälkikäteen ajatellen minulla kesti melko kauan huomata, että iso osa työsuunnitelmista oli täysin tekoälyn kirjoittamia tai tekoälyn avulla laadittuja. Kun lopulta ymmärsin, miksi monet teksteistä vaikuttivat oudoilta ja asettelut muistuttivat yritysten raportteja, aloin vähitellen tunnistaa ilmiön. Hakemusten ulkoasu ja samanlaisina toistuva rakenne eivät sinänsä häirinneet minua, mutta niiden sisältö oli mielivaltaista, spekulatiivista tai jopa puuttui kokonaan.

Miten minun sitten pitäisi suhtautua tähän uuteen todellisuuteen? Olin kyllä tietoinen siitä, että tekoäly oli löytänyt tiensä ihmisten arkeen, mutta en odottanut, että sillä olisi jo nyt niin merkittävä vaikutus taiteen alan hakemuksiin. Otin työni arvioijana vakavasti: tutkin tekstejä perusteellisesti ja yritin saada selkoa niiden sisällöstä. Mutta kuten arvata saattaa, sellaista ei jaksa loputtomiin.

Kun vastaan tuli lopulta tekstejä, jotka olivat oikeasti ihmisten kirjoittamia, se tuntui helpottavalta ja sai nämä tekstit erottumaan edukseen. Tekoälytekstien kohdalla oli tietysti suuri ero siinä, oliko ”kone” vastuussa koko prosessista – eli myös idean ”keksimisestä” – vai käytettiinkö sitä vain kielellisenä työkaluna tekstin muotoilussa.

Aihe jäi vielä vaivaamaan minua saatuani arviointityön päätökseen, joten päätin käydä jokaisen työsuunnitelman läpi vielä kerran – tällä kertaa arvioiden pelkästään tekoälyn käyttöä. Joissakin tapauksissa en osannut sanoa varmasti, oliko tekoälyä käytetty, joten luokittelin ne kategoriaan ”epävarma”. Tuntui hyvältä saada selkeitä lukuja ilmiöstä.

Tilastoja

Tämän tarkastelun otos koostuu 220 hakemuksesta, mikä on noin kolmasosa kuvataiteen alan hakemuksista Saaren kartanon tämän vuoden haussa. On hyvä huomata, että muiden taiteenalojen kohdalla tilanne voi olla hyvinkin erilainen.

Kävi ilmi, että 54 % hakijoista oli ilmiselvästi käyttänyt tekoälyä työsuunnitelmissaan runsaasti. 28 %:n osalta olin epävarma tekoälyn käytöstä ja vain 18 % hakemuksista arvioin varmuudella kokonaan ihmisten kirjoittamiksi.

En tutkinut, oliko portfolioita koostettu tekoälyn avulla, sillä niiden asettelulla tai estetiikalla ei ole merkitystä – ainoastaan taiteellisella laadulla.

Ohjeistus

Oletin, ettei tekoälyn käytöstä ollut annettu ohjeita, mutta sain tietää, että vähän ennen avoimen haun alkamista apurahajärjestelmään oli päivitetty seuraavanlainen ohje:

Voit käyttää tekoälyä hakemuksesi tukena, mutta muistathan, että olet vastuussa hakemuksen sisällöstä. Vaikka tekoäly voi auttaa sinua ilmaisemaan ajatuksesi selkeämmin, pyri säilyttämään oma äänensävysi ja persoonallisuutesi.

Mielestäni tämä on reilu ja realistinen lähestymistapa. Valitettavasti hakijat olivat suurelta osin jättäneet tämän ohjeen huomiotta, sillä niin monesta hakemuksesta selvästi puuttui henkilökohtainen ääni.

Hakemusten tulevaisuus

Uskon, että keskustelu aiheesta ei ole vielä ohi, sillä tekoälyn suuret kielimallit pystyvät tuottamaan hyvin nopeasti geneerisiä hakemuksia tavalla, joka ei olisi ollut mahdollista aiemmin. Tämän seurauksena hakemusten määrä saattaa jatkossa kasvaa entisestään, mikä vaatii huomattavia resursseja monella tasolla. Ottaen huomioon tekoälyn kuluttaman energian määrän toivon, että ”digitaalisen tietoisuuden” merkitys korostuu tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä suurten kielimallien avulla luodut työsuunnitelmat on vielä suhteellisen helppo tunnistaa, mutta teknologian kehittyessä nopeasti mietin, pystyykö ”kone” tulevaisuudessa jäljittelemään taiteellista ”ajattelua” ja miten tämä kehitys vaikuttaa arviointiprosessiin.

Suosituksia hakijoille

Jos haet Saaren kartanon residenssiin, älä aliarvioi työsuunnitelman merkitystä. Varaa riittävästi aikaa ja harkitse tekstin kirjoittamista kokonaan itse, koska se erottuu varmasti edukseen ja osoittaa sitoutumisesi. Tämä on anonyymin arvioijan henkilökohtainen teksti, ei missään nimessä virallinen ohje. Toivotan hakijoille kaikkea hyvää – pystytte siihen!