Muukalaiset rajalla

Kulttuuria kaikille -palvelun Tilaa taiteilijuuteen ­– Vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus -hanke on toiminut viimeisten kahden vuoden ajan merkittävänä vammaistaiteen katalyyttina. Hankkeen kautta ovat löytäneet toisensa myös viittomakieliset taiteilijat Aino Laiho ja Olga Green.

Keväällä 2022 Norjan Lofooteilla järjestettiin ilmastoteemainen nuorisoleiri kuuroille. Leirillä olivat töissä suomalaiset Aino Laiho ja Olga Green. Kummankin takaraivossa kuumotti tuore uutinen: Suomessa oli juuri käynnistynyt Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen residenssihaku. Kun asia tuli sattumalta puheeksi, Laiho ja Green päättivät hakea residenssiin yhdessä. Se oli alku Muukalaiset rajalla -taiteilijaduolle.
– Oli kyse myös turvallisesta tilasta: yksinäiselle viittomakieliselle taiteilijalle henkinen kuormitus vieraassa, kuulevien dominoimassa ympäristössä olisi voinut olla liian suuri, Laiho luonnehtii.

Kynnys hakemiselle oli matala, sillä hankkeen avoimessa hakuilmoituksessa ei ollut erityisiä vaatimuksia. Laiholla ja Greenillä ei ollut varsinaista työsuunnitelmaa, mutta hakemuksessaan he kertoivat työskentelynsä pohjautuvan intersektionaaliseen feminismiin ja ympäristötietoisuuteen.

– Korostimme, että halusimme kokeilla taiteellista työskentelyä. Listasimme myös tekniikoita, jotka kiinnostivat meitä, taiteilijat kertovat toinen toisensa lauseita täydentäen.

Rohkea taktiikka toimi, sillä heidät valittiin residenssitaiteilijoiksi.

Kirjaimellisesti tilaa taiteilijuudelle

Yhteisen taiteilijanimen inspiraationa toimi residenssipaikka, Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitseva Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunki. Siellä Laiho ja Green kokivat olevansa kirjaimellisesti muukalaisia rajalla. Mutta nimellä on symbolinenkin merkitys.

– Samalla tavalla me kuurot olemme muukalaisia kuulevien yhteiskunnassa. Muukalaisuus alkaa heti oman kotiovemme ulkopuolella, Laiho toteaa.

Työskentelytilana toimi Haaparannan vanha asemarakennus. Taiteilijat saivat kirjaimellisesti tilaa taiteilijuudelle: asemahalli oli valtava, jumppasalin kokoinen. Residenssiin kuuluivat myös materiaalit. Taidetarvikkeita hankkiessaan taiteilijat tunsivat olevansa kuin lapsia karkkikaupassa.

– Pääsimme todella kehittymään. Kotona pitää itse maksaa materiaalit, mikä rajoittaa luomisen vapautta. Residenssissä sen sijaan oli rajattomat mahdollisuudet, taiteilijapari kertoo toistensa lauseita täydentäen.

Taiteilijuus sai aktivismin piirteitä tulkkiongelmien takia

Laiho ja Green ihastuivat kaksoiskaupungin mutkattomaan kaksikielisyyteen.

– Vaikka siellä käytettiin suomea ja ruotsia sekaisin, ihmiset ymmärsivät toisiaan, Green kertoo.

Kuurojen taiteilijoiden turvallinen tila kuitenkin säröili, koska viittomakielen tulkkia ei aina saatu. Se rajoitti yhteistyötä ja kommunikaatiota muiden kanssa. Esimerkiksi taiteilija Jouko Alapartasen mentorointi typistyi tekniikkaharjoitteluksi tulkin puutteen takia, vaikka taiteilijat olisivat kaivanneet taiteen teoriaan perehtymistä. Toisena mentorina toimi pedagogitaustainen Henna Mattila. Hänen tapaamiseensa järjestyi tulkki, ja he pääsivät samalle aaltopituudelle.

Kelan järjestämä tulkkauspalvelu on lakisääteinen oikeus kuuroille ja kuulovammaisille, mutta palvelun saatavuudessa ja laadussa on suuria alueellisia eroja. Sosiaaliturvaorganisaatio ei ole paras taho tuottamaan palvelua, jonka tarkoitus on turvata perustuslaillinen oikeus sananvapauteen.

– Tulkkisäätöön meni valtavasti aikaa, mikä oli pois taiteen tekemisestä, Laiho puuskahtaa.
– Joku muu olisi voinut koordinoida tulkkauksen, Green jatkaa. – Tai tulkkauskulut olisi voitu huomioida residenssibudjetissa.

Ilmaisunvapautta rajoittaneen tulkkitilanteen takia taiteen tekeminen sai aktivismin sävyjä.

Taide on tapa hoitaa mielenterveyttä

Vaikka viittomakielisyys ja kuurous yhdistävät taiteilijaduota, he tulevat kuitenkin hyvin erilaisista taustoista. Ikänsä kuvataiteen parissa toiminut Aino Laiho menetti palon taiteen tekemiseen muotoilijakoulutuksen myötä. Olga Greenille piirtäminen on ollut ensisijaisesti tapa hoitaa mielenterveyttä, purkaa vaikeita asioita visuaaliseen muotoon.

Mitä terveisiä Muukalaiset rajalla tahtoisivat lähettää taiteen rahoittajille?
­– Vammaisten ja viittomakielisten taiteen rahoituksen haku on vaikeaa, he tuumivat. – Pohjavireenä tuntuu olevan hyväntekeväisyys ja säälimentaliteetti.

Laiho ja Green haluaisivat tulla tunnustetuiksi taiteilijoina ja saada rahoitusta taiteellisten ansioidensa takia, eivät kuuroutensa takia. Apurahojen hakemisen tulisi olla saavutettavaa, sillä vammaisille ja viittomakielisille se voi olla ylivoimaista tiedon ja kokemuksen puutteen, kielitaidon tai hakulomakkeen monimutkaisuuden takia.

– Ymmärtävätkö rahoittajat, kuinka paljon valtaa heillä on? Ymmärtävätkö he, kuinka suuri merkitys viittomakielisen taiteen rahoittamisella on yhteisöllemme ja koko yhteiskunnalle, ei pelkästään yksilöille?