Marginaalimerkintöjä Suomen tieteen historiaan

Hakemuksen tiivistelmä

Akateemisten yhteisöjen menneisyys ei ole ainoastaan menestystarinoita ja tieteellisiä läpimurtoja. Siihen kuuluvat myös erilaiset henkilökohtaiset epäonnistumiset sekä laajempaa tiedeyhteisöä koskettaneet menetykset ja tragediat. Tieteen- tai yliopistohistorian esityksissä nämä akateemisen maailman varjopuolet ovat jääneet marginaaliseen asemaan. Tutkimukseni lähestyy akateemisten yhteisöjen historiaa uudesta näkökulmasta kysymällä, millainen on se homo academicus, joka ei ole syystä tai toisesta menestynyt tiedeyhteisön jäsenenä. Millaisena Suomen yliopistolaitoksen historia näyttäytyy, kun sitä tarkastellaan epäonnistumisten, unohdusten ja menetysten näkökulmista? Tutkimuksen kokonaistavoitteena on tuottaa kulttuurihistoriallinen tulkinta siitä, mitä yliopistohistoria voi olla ja miten tiedeyhteisön toimintaa on mahdollista tarkastella menneisyyden moniäänisyyttä kunnioittaen. Tämä tavoite on tarkoitus toteuttaa suuntaamalla tarkastelu 1) yliopistoyhteisön ulkopuolelle suljettuihin tai työssään epäonnistuneina pidettyihin oppineisiin, 2) myöhemmässä tieteenhistoriallisessa tutkimuksessa sivuutettuihin tieteenharjoittajiin, sekä 3) yliopistoyhteisössä tapahtuneisiin odottamattomiin kuolemantapauksiin. Aate- ja kulttuurihistoriallisen analyysin avulla pyrin ensinnäkin asettamaan yksittäiset tapaukset laajempaan aikalaiskontekstiin mutta myös tunnistamaan menneisyyden tieteenharjoittajien oman toimijuuden sekä sen, että tiedeyhteisö on myös tunneyhteisö. Tarkastelu rajautuu 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosiin, aikakaudelle, jolloin Suomessa toimi vain yksi yliopisto. Tutkimuksen lähdemateriaali koostuu erilaisista aineistoista, joita ovat muun muassa yliopistohallinnon tuottamat asiakirjat, yliopistomatrikkelit, kirjeet, muistelmat sekä muu aikalaisaineisto.