Teosparin kirjoittaminen

Hakemuksen tiivistelmä

Työstän teosparia, jossa tarkastelen taidetyötä kahdesta affektiivisesta näkökulmasta. Ensimmäinen teos (1) on kollaasimainen zineromaani, joka tutkii valokopiokoneita ja alakulttuurista pienlehtitoimintaa. Prosessikirjoittamiseen nojaavassa teoksessa perehdyn valokopioinnin fysikaaliseen tapahtumaan, monistamisen kulttuurihistoriaan, luovan lainaamisen perusteisiin sekä kertomusten ja ilmiöiden kopioitumiseen nykyajassa. Teosparin ensimmäinen osa on valoisa ja irrotteleva ylistys marginaalitaiteen mahdollisuuksille. Toisessa osassa (2, novellikokoelma) muunnan taiteentekijöiden sivullisuuden ja tarkoituksettomuuden kokemuksia kauhun ja pelon epävakaustiloiksi. Novellikokoelma ilmentää tilanteita, joissa taiteeseen liitetty empatiavaikutus, henkinen kasvu tai katharsis eivät pääse toteutumaan. Taideyleisö tunnistaa yhä paremmin valtaan, representaatioon ja diskriminaatioon liittyviä mekanismeja ja vaatii taiteelta perustellusti nyansoidumpaa aiheiden käsittelyä. Taiteen tulkitseminen pelon ja epäilyn kautta tuottaa työhön uhkia ja harhakäsityksiä, jotka rikkovat, hidastavat ja monimutkaistavat luovaa prosessia. Tekijät kannattelevat taiteelle esitettyjä vaatimuksia usein varsin yksin yhteisössään, ilman työterveydenhuoltoa tai työssä jaksamista tukevia rakenteita. Kokoelmassa pyrin erilaisten pelkoefektien kautta ilmentämään taiteen tekemisen ja kokemisen ristiriitoja, ehkä vapautumaankin niistä. Kokoelman teoreettisena käyttövoimana toimivat groteskin, subliimin, taidekauhun ja paranoidin lukemisen käsitteet. Teosparin on kokonaisuutena määrä kuvitella, mitä seurauksia sillä on, että taiteelta odotetaan julkisesti yhä useammin jotakin muuta kuin itseohjautuvuutta, johon se modernissa taideperinteessä yhdistetään. Tavoitteena on rakentaa teosparista visuaalisesti omaleimaisia kirjaesineitä, jotka olennoivat sisältöön liittyviä ITE-estetiikan kysymyksiä ja ylläpitävät taiteellisesti kunnianhimoisen proosan hyveitä: vapautta, hämmennystä ja arvaamattomuutta.