Videoteoksen valmistaminen

Videoteoksemme liittyy sisaruksiin kirjailija Virginia Woolfiin ja kuvataiteilija Vanessa Belliin. Työryhmään kuuluvat lisäksemme näyttelijä Samuli Niittymäki, tanssija Hanna Ahti, kuvaaja Ville Piippo, äänisuunnittelija Kasperi Laine ja maskeeraaja-pukusuunnittelija Kaisu Hölttä. Lisäksi käsikirjoittaja-dramaturgi Elli Salo on lupautunut toimimaan meille kirjallisena mentorina. Teos on jatkumoa edellisen näyttelymme tekoprosessin aikana syntyneisiin ajatuksiin. Kyseinen näyttely Lighthouse oli esillä Maison Louis Carréssa Ranskassa 2019, ja sen nimi viittaa Virginia Woolfin teokseen Majakka (To the Lighthouse, 1927). Woolf on meille tärkeä feministinen esikuva mutta suhteessa omaan työhömme meitä on kiinnostanut tarkastella hänen kirjallisia metodejaan ja miten hän niiden kautta luo moniperspektiivisempää ja -äänisempää todellisuutta. Tämän kaltainen taiteellinen työskentely ja feministisen näkökulman soveltaminen tulevat lähelle omaa ajatteluamme ja kiinnostuksen kohteitamme tekijöinä. Tarkastelemme asioita ja kuvia eri näkökulmien kautta ja rinnastamalla niitä toisiinsa. Meitä kiinnostaa se, miten erilaiset katsomisen tavat voivat haastaa meissä piileviä ennakkokäsityksiä ja mielikuvia, ja siten osallistua laajempaan keskusteluun ympäröivästä todellisuudesta. Kirjoitamme videoteokseen tekstin, jossa vuorotellaan henkilöhahmojen dialogin ja kertojaäänen välillä. Lisäksi käytämme kuvattua kirjoitusta visuaalisena elementtinä, yhtenä kuvan muotona. Teoksen ääni ja kuvat eivät muodosta täysin ehjää narratiivia ja tila-aikajatkumoa, vaan viittaavat rinnakkaisiin ja samanaikaisiin tapahtumiin, kokemuksiin ja näkökulmiin. Liitämme mukaan katkelmia Woolfin päiväkirjateksteistä – niissä on kiinnostavalla tavalla rinnasteisuutta teoksemme rakenteeseen ulkomaailman havainnoinnin ja taiteellisen työn prosessoinnin osalta.

Koneen säätiön tuella toteutettu liikkuvan kuvan teoksemme “W is for Waves” liittyy sisaruksiin kirjailija Virginia Woolfiin ja kuvataiteilija Vanessa Belliin. Teos on kuvattu Charlestonissa, Vanessa Bellin maaseutukodissa Itä-Sussexissa sekä Kalervo Kallion ateljeetalossa, Helsingissä. Sen teksti on lainattu Virginia Woolfin teoksesta “Aallot” (The Waves, 1931) sitä osittain muokaten. Teoksen maailmaan keskeisesti liittyviä teemoja ovat muun muassa kuvan ja sanan suhde, moniperspektiivisuus ja -äänisyys, feministinen ajattelu ja taiteellisen työn prosessin kuvaus.

Teos on jatkumoa edellisen näyttelymme tekoprosessin aikana syntyneisiin ajatuksiin. Kyseinen näyttely “Lighthouse” oli esillä Maison Louis Carréssa Ranskassa 2019, ja sen nimi viittaa Woolfin teokseen To the Lighthouse. Woolf on meille tärkeä feministinen esikuva mutta suhteessa omaan työhömme meitä on kiinnostanut tarkastella hänen kirjallisia metodejaan ja miten hän niiden kautta luo moniperspektiivisempää ja -äänisempää todellisuutta. Tämän kaltainen taiteellinen työskentely ja feministisen näkökulman soveltaminen tulevat lähelle omaa ajatteluamme ja kiinnostuksen kohteitamme tekijöinä. Tarkastelemme asioita ja kuvia eri näkökulmien kautta ja rinnastamalla niitä toisiinsa. Meitä kiinnostaa se, miten erilaiset katsomisen tavat voivat haastaa meissä piileviä ennakkokäsityksiä ja mielikuvia, ja siten osallistua laajempaan keskusteluun ympäröivästä todellisuudesta.

Woolfin kautta kiinnostuimme tarkastelemaan tarkemmin Bellin töitä ja sitä, kuinka kuvan ja tekstin suhde ilmeni heidän teoksissaan. Jälkimmäisten kuvausten lopullinen muoto syntyi teoksen esiintyjien tanssija Hanna Ahdin ja näyttelijä Samuli Niittymäen kanssa tehtyjen harjoitteiden kautta. Harjoittelu- ja kuvauspaikkana toimi taiteilijan työhuone, joka edustaa itsessään taiteellisen työskentelyn ja prosessin tilaa. Keskeisessä osassa ovat kuvauksia varten tehdyt suurehkot maalaukset, joiden ympärille myös henkilöiden toiminnot keskittyvät.