Distress Run

Distress Run on taiteilijoiden Elis Hannikaisen ja Vappu Jalosen monivuotinen hanke, jonka keskiössä ovat liikkuvat ruumiit kyvykkyyden ja kyvyttömyyden välissä. Distress Run pohjautuu Hannikaisen ja Jalosen harrastamaan kestävyysliikuntaan, kuten juoksuun ja hiihtoon, ja yhteiseen, dialogiseen taiteellisen työskentelyn prosessiin. Liikkuvan ruumiin esitys on usein tiukkarajainen: siihen yhdistyy kyvykkyys ja reipas kansalaisuus. Liikkuvaa ruumista mitataan ja kehitetään, ja se on terve. Murtumien löytäminen tästä hahmosta ei ole kuitenkaan vaikeaa. Distress Run pyrkii liikkuvan ruumiin yksityiskohtaiseen tarkasteluun: ruumis on aina paikantunut, ja yhteenkietoutunut lukemattomien muiden asioiden kanssa. Apurahakaudella valmistamme ääniteoksen ja sitä kehystävän installaation. Ääniteos perustuu yhdessä ja erikseen kirjoittamillemme teksteille, jotka editoimme yhdessä. Olemme tehneet useita tekstilähtöisiä teoksia yhdessä aikaisemmin ja jatkamme kirjoittamisen praktiikkaamme. Teos on fragmentaarinen, dialoginen ja ruumiillinen. Valmistamme installaation ääniteoksen kuuntelupaikaksi ja samalla ympäristöksi, joka on suhteessa ääniteoksen tekstin sisältöön. Installaatio koostuu teksti- ja kuvaprojisoinneista, valoinstallaatiosta ja veistoksellisista esineistä. Veistokselliset esineet kuvaavat ruumiiseen, tukemiseen ja lepoon liittyviä kömpelöitä fantasioita. Distress Runin liikuntaa harrastavat ruumiit ovat hankalia ja tuen tarpeessa. Distress Runin keskiössä on liikunta, mutta siitä käsin kurotetaan kohti eri aiheita: valuvaa ja arvaamatonta ruumista, väsymystä tai masennusta, sukupuoleen liittyvää ahdistusta, iljettävää nationalismiin kytkeytyvää sisua, urheilutekstiilien ja kinesioteipin ruumiille antamaa materiaalista tukea, fantasioita suossa tai lumisohjopatjalla makaamisesta, kansallispuistoja rakennettuina ympäristöinä. Distress Run paikantaa liikuntaa harrastavaa ruumista uudestaan ja uudestaan: fantasiaan, haluihin, normeihin, ruumiin materiaan.