Siku – Jäinen maisemamme, dokumenttielokuva

Hakemuksen tiivistelmä

Joka vuosi veden lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle, Jäämeri peittyy tuoreen jään alle. Jäätynyt suolavesi laajenee ja kiinteytyy nopeasti, muodostaen yhden arktisen ympäristön tärkeimmistä elementeistä. Merijää on koti sadoille lajeille: kaloille, linnuille sekä jäällä viihtyville hylkeille, mursuille ja jääkarhuille. Merijäätä ovatkin tutkineet monen alan asiantuntijat – geofyysikot, biologit ja merenkulkijat. Mutta merijäätä voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Tämän elokuvan päähenkilöille se merkitsee metsästystannerta, kalastusapajaa sekä talvista kulkureitistöä. Merijäähän liittyy perinnetietoa ja vakiintuneita reittejä, mutta myös tarinoita ja myyttejä. Se on siis ainutlaatuinen kulttuurimaisema, joka eroaa kuitenkin mannermaisesta kulttuurimaisemasta. Kesän saapuessa se katoaa jättämättä fyysisiä jälkiä, arkeologisia jäänteitä tai muita merkkejä, paitsi ihmisten muistissa. Kunnes uuden pakkasen myötä kadonnut kulttuurinen jääpeite palautetaan taas takaisin kuin ihmeen kaupalla. Kuten arktiset kansat ovat tienneet sukupolvien ajan, se tapahtuu vuosi toisensa jälkeen. Luonnon mahtavien voimien muodostama merijää on hyvin hauras kulttuurimaisema. Tällä hetkellä sitä uhkaavat eniten ilmastonmuutos sekä arktisten alkuperäiskansojen assimilaatio valtakulttuuriin. Mitä tapahtuu jos merijäähän liittyvä perinnetieto ei siirrykään sukupolvelta toiselle tai jos alkuperäiskansat siirtyvät toisaalle? Muuttuuko merijää jälleen Ultima Thuleksi – valkoiseksi autiomaaksi, kuten aikaiset tutkimusmatkailijat sitä kuvailivat? Siku – Jäinen maisemamme yhdistelee perinteistä dokumenttiseurantaa sekä tyyliteltyjä kohtauksia alkuperäiskielillä, joissa tutustumme merijäähän liittyviin käsitteisiin jupikkien ja tsuktsien kielellä. Jokainen sana on ainutlaatuinen ja se johdattaa meidät uuteen kappaleeseen päähenkilöiden kanssa. Kuin iglun paloista, näistä muodostuu elokuvan runko.