Kompensaatioon ja kansalaisten osallisuuteen perustuvat luonnonsuojelumekanismit

Luonnon monimuotoisuuden suojelussa käytetään yhä enemmän kompensaatiomekanismeja, joiden avulla yhdellä alueella menetettyjä luontoarvoja ja ekosysteemipalveluita korvataan toisaalla. Mekanismi tuo yhteen eri sidosryhmiä, jolloin luonnonsuojelua voidaan edistää useiden tahojen yhteistyönä. Ekologisen kompensaation kehittäminen on myös osa Suomen meneillään olevaa luonnonsuojelulain uudistamista. Lisäksi suden ja muiden suurpetojen suojelussa voidaan käyttää kansalaisten osallistamiseen, sidosryhmien kohtaamiseen ja talouteen perustuvia uudenlaisia kompensaatioita, koska perinteiset keinot eivät ole tarpeeksi toimivia. Väitöskirjassani tarkastelen uusia osallistumiseen ja kompensaatioon liittyviä menetelmiä luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa ja maailmalla. Työni tarkoituksena on selvittää kompensaatioiden käyttöä luonnonsuojelun edistämiseen kahdesta näkökulmasta: 1) valitsemalla ekologisesti ja sosiaalisesti parhaita alueita ennallistettaviksi ja suojeltaviksi sekä 2) osallistamalla ja huomioimalla kansalaiset ja paikalliset ihmiset osana kompensaatiojärjestelmiä. Työni pohjaa vahvasti luonnonsuojelun kehittämiseen käytännön tasolla ja edistää useita YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030-tavoitteita. Tutkin kompensaatioiden sovellettavuutta luonnon ennallistamiseen ja suojeluun, kestäviin ja vihreisiin kaupunkeihin sekä lähiluonnon vaikutukseen ihmisten terveyden edistäjänä. Menetelminä käytän erityisesti paikkatietoanalyysejä selvittäessäni projektien sijaintia sekä mallintaessani kompensaatioon parhaiten soveltuvia alueita. Aineistoa on eri artikkeleita varten Suomesta, Australiasta sekä Englannista. Väitöskirjani tulee tarjoamaan globaalisti, mutta myös Suomeen kansallisesti sovellettavaa tietoa kompensaatioiden käytännön toteutukseen.