Talouden mielikuvastot kriisin aikana

Tässä hankkeessa keskityn analysoimaan talouden imaginaareja eli “mielikuvastoja” (economic imaginaries, Sum & Jessop, 2013) ja niiden muutosta. Talouden todellisuus on liian monimukainen kokonaisuus, jotta sen voisi sellaisenaan käsittää ja siksi se hahmotetaan mielikuvastona: yksinkertaistettuina ja valikoivina sosiaalisesti jaettuina käsityksinä ja selitysmalleina. Tällaisilla yhteisillä, laajasti kyseenalaistamattomilla käsityksillä on suuri merkitys, koska ne ovat samalla performatiivisia eli todellisuutta tuottavia. Esimerkiksi käsitys, että kuluttajan tehtävä on ostaa ja kuluttaa, ja että jatkuva kasvu on välttämätöntä, tuottaa jo itsessään näitä todellisuuksia. Tarkastelen tässä tutkimuksessa, voiko meneillään oleva kriisi horjuttaa vakiintuneita talouden mielikuvastoja ja jos, niin millä tavalla. Tarkemmin sanottuna keskityn sellaisiin talouden mielikuvastoihin, jotka liittyvät kulutuksen ja kuluttajien rooliin, erityisesti mitä tulee kestävään kehitykseen ja kulutuksen rahoittamiseen velan avulla. Analysoin kysymystä teoreettisesti sekä empiirisesti erittäin suurten suomen- ja englanninkielisten aikaleimattujen tekstiaineistojen avulla korpusavusteista diskurssianalyysia hyödyntäen, mikä mahdollistaa ajallisen muutoksen tarkastelun. Empiirisesti tutkimus valottaa merkittävien talouden mielikuvastojen muutosta kriisin aikana ja lisää siten ymmärrystä siitä, kuinka kulutus toimii yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Lisäksi hanke tuottaa teorian, jolla voidaan selittää talouden mielikuvaston muutoksen merkitys ja mahdollisuudet, sekä kartoittaa mahdollisuuksia mielikuvaston muutoksen ohjaamiseen. Menetelmällisesti kehitän uutta lähestymistapaa diskurssin ajallisten trendien tarkasteluun määrällisiä ja laadullisia menetelmiä yhdistäen aiemman työni pohjalta (Lillqvist, 2019) ja alan parhaita työkaluja hyödyntäen.

Tutkimushankkeessa tarkasteltiin talouden mielikuvastoja ja niiden muutosta COVID-19-pandemian aikana, erityisesti keskittyen kulutukseen ja sijoittamiseen. Talouden mielikuvastot määriteltiin jaetuiksi tavoiksi ymmärtää talouselämän tulevaisuutta, nykyhetkeä ja pysyviä periaatteita. Menetelmänä käytettiin korpusavusteista diskurssianalyysia, joka mahdollisti laajan tekstiaineiston tilastollisen vertailun ennen COVID-19-kriisiä ja sen aikana.

Tulokset osoittavat, että kriisin aikana kulutuksen roolia kansantaloudessa, erityisesti yritysten kohtaamien ongelmien lieventämisessä, korostettiin. Oli siis kulutettava enemmän kansantalouden vuoksi. Samaan aikaan korostettiin kuitenkin yhä enemmän myös henkilökohtaisesta taloudesta huolehtimista, erityisesti säästämistä ja sijoittamista. Tämä näkökulma liittyi usein ajatukseen, jonka mukaan kulutusta olisi vähennettävä ympäristösyistä. Vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöön liittyvien sanojen maininnat lisääntyivät blogeissa ja uutiskommenteissa, mutta eivät uutisartikkeleissa. Lisäksi COVID-19-kriisin aikana kyseenalaistettiin kulutuksen hyvinvointivaikutuksia ja korostettiin elämän merkityksen etsimistä "vaihtoehtoisten" arvojen ja unelmien kautta.

Sijoittamisen mielikuvastojen tutkimuksessa huomattiin, että sijoittajien yksilökohtaiset tulevaisuudet kuvitellaan uutis- ja blogiaineistoissa pääasiassa myönteisiksi, ja siksi tekstit voivat motivoida ihmisiä sijoittamaan. Laajemmat tulevaisuudenkuvat ovat kielteisempiä, esimerkiksi ajatus siitä, että tulevaisuudessa yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa eläkkeitä, mikä puolestaan edellyttää yksilöllistä varautumista. Tulevaisuuden ennakointi nojaa siis suurelta osin yksilöiden uskoon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Hanke edisti taloussosiologista teoriaa talouden mielikuvastojen osalta sekä monipuolisti alan metodologista kirjoa. Hankkeen tuloksia on esitelty kansainvälisesti ja kotimaassa sekä julkaistu englanniksi ja suomeksi.