Alueellinen lähestymistapa ja spatiaaliset menetelmät välineinä monitieteisessä ihmisen historian tutkimuksessa uralilaisten kielten puhuma-alueella

Ihmisen menneisyyden monitieteinen tutkimus on tullut yhä suositummaksi viime aikoina, mutta kaikkia sen avaamia mahdollisuuksia ei ole osattu vielä täysimääräisesti hyödyntää. Työssäni nojaudun alueellisen lähestymistapaan ja maantieteen menetelmiin, jotka yhdessä mahdollistavat arkeologian, historiallisen kielitieteen ja genetiikan havaintojen käsittelyn ja analysoinnin samanaikaisesti, ja vieläpä niin, että niitä päästään tarkastelemaan yhdessä ympäristötekijöiden kanssa. Koska historiallinen tieto on usein hajallaan ja sitä on saatavilla ajallisesti ja alueellisesti rajallisesti, se on ensin koottava ja käsiteltävä yhdenmukaiseksi. Paikkatietojärjestelmät mahdollistavat tiedon digitalisoimisen ja yhteensovittamisen. Väitöskirjatyöni keskeisenä osana onkin uralilaisten kielten puhuma-aluetta käsittelevän monitieteisen maantieteellisen tietokannan perustaminen ja tuominen kiinnostuneiden saataville. Erityisesti kielten levinneisyyden kartoittamisella on suuri rooli työssäni, jossa kartoitetaan yhtenevin menetelmin ensimmäistä kertaa kokonaisen kieliperheen puhuma-alueet. Tutkimuksessani kerättyjä ja digitalisoituja aineistoja käytetään lisäksi myös ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen. Nämä analyysit tehdään Suomen alueelta, josta on olemassa erityisen kattavat ja tarkat aineistot. Aineistoiden sekä paikkatieto- ja tilastoanalyysien avulla selvitän luonnonympäristön vaikutusta ihmisen historialliseen liikkumiseen ja leviämiseen. Väitöskirjani neljässä osatyössä kolmessa painopiste on ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteen selvittämisessä ja yksi töistä käsittelee ensisijaisesti alueellisen tiedon esittämistä ja yhteensovittamista. Jotta saan kaikki tutkimukseni osa-alueet viimeisteltyä, haen Koneen Säätiöltä kuuden kuukauden apurahaa.