Viherhiukkasten pitkäkestoisen toimintakyvyn tausta yhteyttävissä merietanoissa

Tutkin väitöstyössäni yhteyttäviä merietanoita, jotka varastavat saalisleviltään viherhiukkaset omien solujensa sisälle, ja pitävät viherhiukkaset toimintakykyisinä useita kuukausia. Tätä kleptoplastismiksi nimettyä ilmiötä ei tunneta missään muualla eläinkunnassa, eikä sen pitäisi olla mahdollista, sillä viherhiukkasen päivittäinen ylläpito vaatii tuhansia levän tuman koodaamia proteiineja. Nykytiedon mukaan merietanoiden genomissa ei ole vastaavien proteiinien geenejä. Toisin kuin monet muut tutkimusryhmät, jotka hakevat tutkittavat merietanat suoraan luonnosta ilman tarkkaa tietoa yksilöiden historiasta, olen onnistunut kasvattamaan merietanoita kontrolloidusti laboratoriossa vakaasti vuodesta 2017 lähtien. Tämän ansiosta olen pystynyt optimoimaan monia uusia biofysikaalisia mittausmenetelmiä etanoiden ja niiden saalislevien tutkimiseksi. Hakemallani 6 kk:n apurahalla tulen julkaisemaan viimeiset kaksi väitöskirjaani sisällytettävää tutkimusta ja saattamaan loppuun väitöskirjani. Samalla koulutan jo työhön valitun harjoittelijan ylläpitämään merietanakasvatuksia, jotta merietanatutkimusta voidaan jatkaa Suomessa valmistumiseni jälkeenkin, sillä omat tulevaisuuden suunnitelmani sisältävät ainakin puolen vuoden ajanjakson post doc -tutkijana ulkomailla.

Koneen Säätiön apurahalla sain julkaistuksi viimeiset väitöskirjaani vaadittavat tutkimukset, ja kirjoitin väitöskirjani valmiiksi. Väittelin tohtoriksi maaliskuussa 2022, aiheenani oli "Photoprotection and genetic autonomy of plastids in photosynthetic sea slugs". Kaiken tämän lisäksi Koneen säätiön apurahakauden aikana onnistuin myös varmistamaan työni jatkuvuuden yhteyttävien merietanoiden parissa Portugalissa, Aveiron yliopistossa.