Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Punasavikeramiikan ulkomaankauppa keskiajan Turussa – tyrehdyttikö kotimaisen valmistuksen kehittyminen todella tuonnin?

Keskiaikaisen punasavikeramiikan tuonnista ja kotimaisesta valmistuksesta tiedetään arkeologiassa vain sen verran, että 1300-luvulla keramiikka oli kokonaan tuontia ja 1600-luvulle tultaessa se on muuttunut kokonaan paikalliseksi tuotannoksi. Sitä miten nopeasti tähän päädyttiin ja onko tilanne todellakin näin, ei tiedetä. Tämä johtuu siitä, että punasavikeramiikan tyylejä kopioitiin ympäri Eurooppaa, eikä niiden alkuperää sen takia pystytä useimmissa tapauksissa selvittämään. Ratkaisuna tähän ongelmaan on uutena menetelmänä arkeologiassa käyttöön otettu pXRF-spektrometria, joka mittaa kajoamattomasti esineiden alkuainekoostumuksia ja siten pystyy kertomaan ovatko nämä valmistettu samassa paikassa. Pelkkä työkalu ei kuitenkaan riitä, vaan jotta voimme saada luotettavia ja yleistettäviä tuloksia, tarvitaan tavanomaista laajempi otos ja tilastollisten menetelmien hyödyntämistä. Tässä tutkimuksessa mitataan yhteensä 1000 keramiikan palaa, jotka tulen analysoimaan klusteri- ja pääkomponenttianalyyseillä selvittääkseni kuinka nopeasti kotimainen tuotanto kehittyi ja tapahtuiko se sykleittäin, lineaarisesti vai kerralla. Kysymys on keskiajan kaupankäynnin tutkimukselle mielenkiintoinen, sillä tätä kautta pystytään lisäksi analysoimaan paremmin ideoiden ja ihmisten merten ylitse tapahtunutta liikettä ja liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisnopeutta. Tiedetään, ettei Turku elänyt keskiajalla kuplassa, mutta kuinka tiiviitä yhteydet ulkomaille tarkalleen ottaen olivat?

Hankkeessa tutkittiin turkulaisen punasavikeramiikan tuonnin ja kotimaisen valmistuksen kehittymistä keskiajalta 1800-luvulle ja niiden välisen eron määrittelyä pXRF-menetelmällä, jolla esineen alkuainekompositio saadaan mitattua. Alkuainekompositiot ovat geografisesti yksilöllisiä, muodostaen täten niin sanotun keramiikan sormenjäljen, jolla saadaan määritelty keramiikan provenienssi eli alkuperä. Hanke oli osa myöskin Koneen säätiön rahoittamaa keskiajan ulkomaankaupan kehittymistä käsittelevää väitöskirjatyötäni ja se käsitti yhden itsenäisen väitöskirjaan tulevan osa-artikkelin.

Apuraha myönnettiin hankkeen kulujen kattamiseen. PXRF vaatii osaamista ja ymmärrystä laitteen teknisistä ulottuvuuksista, minkä takia mittaustyö teetettiin yhteistyössä Turun yliopiston geologian oppiaineen kanssa. Suurin kustannustekijä hankkeessa oli otoskoko. PXRF on menetelmänä nopea, mutta 1000 punasaviastian mittaaminen on aika- ja osaamisintensiivista työtä.

Työ kuitenkin palkittiin. Tuloksena on uutta yllättävää tietoa erityisesti punasavikeramiikan tuonnin varhaisista vaiheista pohjolan perukoilla, mutta myös Euroopan tällä hetkellä suurin historiallisen punasavikeramiikan alkuainekompositiotietokanta.

Jotta voimme tunnistaa missä löytyneet astiat on valmistettu, tarvitsemme vertailuaineistoa ympäri Eurooppaa. Tämän hankkeen myötä tunnistimme Turun alueen ominaisen alkuainekomposition ja provenienssitutkimusta edistääksemme julkaisemme myös mittausaineiston avoimena data vertailuaineistokäyttöön.

Takaisin apurahalistaukseen