Apurahat ja residenssipaikat Taide Taiteellinen työskentely Vastapuun tilalla Päähakija Valokuvataiteilija, TaM Leinonen Kati Myöntösumma 89100 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat KuvataidePaikka- ja tilannesidonnainen taide Myöntövuosi 2019 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Vastapuu on appeni kotitila Pohjois-Karjalassa Kinahmon kylässä. Tila on perheemme kesäpaikka ja miltei alkuperäisessä kunnossa. Sen rakennukset täyttyvät edesmenneiden ihmisten tavaroista, jotka ovat kuin pyhäinjäännöksiä. Ne kantavat muistoja ja muistuttavat katoavaisuudesta. Seuraavien vuosien ajan asun pääosin Vastapuun tilalla ja tutkin sen jäämistöä valokuva- ja videotaiteen keinoin. Rakennan eräänlaisen muotokuvan tilan entisistä asukkaista ja heidän historiansa kautta tarkastelen siirtolaisuutta 40-luvulla. Tilan kunnostaminen ja sen villiintyneen maiseman palauttaminen – hoito ja raivaaminen – avaa näkemään ja pohtimaan maaseudun nykytilaa. Pikkuhiljaa laajennan työskentelyäni lähtemällä tutkimaan myös ympäröivää Kinahmon kylää. Siirtolaisuus on vahvasti osana myös nyky-Kinahmoa, jonne on muotoutunut pieni filippiiniläisyhteisö. Peilailen työssäni kahden eri ajan siirtolaisuutta ja mikrohistorioiden kautta rakennan kuvaa maaseudun menneisyydestä ja nykyisyydestä sekä kuulostelen mahdollisia tulevaisuuksia. Loppuraportin tiivistelmä Kolmivuotisen apurahakauteni aikana on syntynyt historian ja nykyisyyden yhteenkietoumia hyödyntävä laaja ja monisyinen visuaalinen materiaali, jonka kattavia teemoja ovat muun muassa siirtolaisuus, muistihistoria ja muotokuvan käsite sekä maaseudun nykytila. Aloitin työskentelyn tutkimalla edesmenneen appeni kotitilan historiaa ja rakensin muotokuvan sen perustajista siirtokarjalaisista Sylvistä ja Heikistä. Muotokuvan materiaalina käytin tilan jäämistöä ja hahmotin poissaolevia kuvattaviani esineiden, rakennusten ja maiseman materiaalisuuden, niissä viipyvien muistumien kautta. Edesmenneille muotokuvattavilleni joskus kuuluneet esineet ovat materiaalinen jatkumo menneestä nykypäivään. Sylvin ja Heikin mikrohistorioiden kautta on hahmottunut näkymä 1940-luvun siirtokarjalaisuuteen. Lisäksi kuvaamani dokumentaarinen kuvamateriaali kertoo oman perheeni arjesta tilalla ja sitä ympäröivästä kylästä tänä päivänä ja leikittelee kuvitelmalla maaseudun elävöitymisestä. Olen rinnastunut kuvamateriaalia Sylvin ja Heikin perhealbumin kuviin. Tässä prosessissa syntynyt dialogi tekee näkyväksi tilan läpikäymiä muutoksia sotien jälkeisestä maanviljelyksen ajasta, nykypäivään ja toisenlaiseen elämänmuotoon. Takaisin apurahalistaukseen