Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Manga-oopperan visualisointi ja tuottaminen

Manga-ooppera on säveltäjä Eetu Ranta-ahon, Opera BOX:in ja Versailles'n ruusu -mangastaan maailmankuulun manga-taiteilija Riyoko Ikedan yhteistyönä syntyvä uusi ooppera. Libreton on kirjoittanut Riyoko Ikeda ja se perustuu 1300-luvulla koottuun japanilaiseen klassikkoon Heike-monogatariin. Teos esitetään oopperalavalla, jonka tärkein lavastuselementti on sen takaosassa sijaitseva suuri näyttö. Näytölle heijastetaan Ikedan piirtämä kuvitus, joka esittää oopperan tapahtumat manga-sarjakuvan muodossa samaan aikaan kun ne tapahtuvat näyttämöllä. Kuten joissain uusissa teatteriohjauksissa, joissa käytetään live-videota ja esimerkiksi zoomauksia hahmojen kasvoihin tai lavan ulkopuolisiin tapahtumiin, taustalle heijastettava manga ei vain toista sitä mitä lavalla tapahtuu, vaan antaa tapahtumiin uusia näkökulmia. Ikedan piirtämät kuvat vaihtuvat teoksen edetessä. Välillä ne kuvaavat teoksen hahmojen ilmeitä paljastaen niiden ajatuksia ja tunteita, toisinaan ne näyttävät lavan ulkopuolella tapahtuvia asioita tai syventävät fyysistä lavastusta tuoden sen osaksi mangan maailmaa. Ikeda työstää kuvitusta samaan aikaan kun Ranta-aho säveltää teosta. Näin syntyy ainutlaatuinen kahden taidemuodon symbioosi, jonka osat tukevat toisiaan luonnollisesti. Opera BOX esittää teoksen Ville Saukkosen ohjaamana Helsingissä kaudella 2021–2022. Esityksen tuottaa Ville Salonen ja johtaa Jonas Rannila. Se lauletaan Japaniksi ja pääroolin esittää Tokion Fujiwara-oopperan Yoshitaka Murata.

Opera BOX tuotti Nemuru Otokoksi nimetyn manga-oopperan kantaesityksen Helsingin Oopperakesä -festivaalilla Aleksanterin teatterissa 19.8.2021, minkä jälkeen teosta esitettiin vielä viisi kertaa. Teoksesta tehtiin myös videotaltiointi.

Työskentelin teoksen parissa säveltäjänä puolitoista vuotta tiiviissä yhteydenpidossa libretisti Ikedan kanssa, ja mielestäni tiivis yhteistyö näkyy myös onnistuneessa lopputuloksessa - musiikki syventää librettoa, johon sisältyy päällekkäisiä maailmoja ja useita aikakausia.

Kuten suunnittelimme, lavalla käytettiin suurta led-näyttöä, jolta näytettiin manga-tyylisiä kuvia. Kuvat veivät tarinaa eteenpäin, ja avasivat kohtauksia eri tavoin: esimerkiksi eri aikakaudet 1100-luvulta nykypäivään erottuivat selvästi kuvista, ja teokseen liittyvä jälleensyntymän kierteen teema tuli myös selkeästi esiin nimenomaan näytöltä. Näyttö ja kuvitus toimivat erinomaisesti teoksen kokonaisvaltaista tunnelmaa syventävänä tekijänä.

Suurin muutos alkuperäiseen työsuunnitelmaan liittyi kuitenkin nimenomaan kuvitukseen: manga-kuvitusta ei lopulta tehnytkään manga-kuvittajana ennen kaikkea tunnettu libretistimme Riyoko Ikeda, vaan kuvituksen vastuu siirrettiin suomalaiselle kolmen nuoren taiteilijan harteille: Maaria Lauriselle, sekä Emil ja Artur Salliselle. Ikeda työsti yhden kuvan teosta varten, mutta teoksen ohjaaja ei sitä kuitenkaan sellaisenaan ohjaukseensa hyväksynyt: Ikedan valitsema tyyli oli hyvin kaukana siitä, mitä hän ohjaukselleen lopulta halusi, eikä Ikeda ollut enää valmis vaihtamaan lähestymistapaansa. Asiaa vaikeutti myös se, että Ikedan piirrustustahti oli hyvin hidas, ja ensimmäistä kuvaakin jouduimme odottamaan melko pitkään, mikä vaikeutti ohjauksen suunnittelua.

Takaisin apurahalistaukseen