Metsäluonnon suojelun ja metsien monikäytön kehittäminen boreaalisessa ympäristössä

Luonnon monimuotoisuuden kato on globaali ilmiö, joka uhkaa ekosysteemien normaalia toimintaa. Lajien uhanalaistumis- ja taantumiskehitys koskee myös suomalaista metsäluontoa. Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota soveltamalla voimme sekä kehittää nykyistä suojelualueverkostoa että edistää uusien luonnon monimuotoisuutta ja metsän hiilivarastoa paremmin huomioivien metsänkäsittelymenetelmien kehittämistä. Rajallisten resurssien maailmassa, uudella tutkimustiedolla on suuri merkitys suojelutoimien kustannustehokkuuden parantamisessa, ja siten yhteiskuntamme kyvylle vastata monimuotoisuuden katoamisen asettamaan haasteeseen. Tutkimushankkeessa selvitetään nykyisen suojelualueverkoston ekologista laatua ja kytkeytyneisyyttä sekä tutkitaan mahdollisuutta parantaa verkoston laatua ja kustannustehokkuutta erilaisin suojelupoliittisin ratkaisuin, esimerkiksi kohdentamalla suojelualueita maantieteellisesti uudella tavalla tai suuntaamalla suojelua kokonaan uuden tyyppisille alueille. Lisäksi hankkeessa mallinnetaan eri puun hakkuumäärien vaikutusta metsämaiseman monikäyttöarvoille, monimuotoisuus- ja hiilensidonta-arvot sekä virkistysarvot mukaan lukien. Hankkeessa myös tuetaan maankuntaakaavatyötä yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa, tuottamalla metsän kasvatus- ja hakkuusimulaation perusteella tulevaisuuden monimuotoisuuskeskittymiä kuvaava paikkatietorasteri. Samalla selvitetään mahdollisuutta turvata monimuotoisuutta erilaisin maankäytönrajoittein.

Luonnon monimuotoisuuden kato on globaali ilmiö, joka uhkaa ekosysteemien normaalia toimintaa. Lajien uhanalaistumis- ja taantumiskehitys koskee myös suomalaista metsäluontoa. Tämän tutkimushankkeen aikana edistettiin neljään osatutkimukseen pohjautuvaa artikkeliväitöskirjaa boreaalisen metsäluonnon suojelusta. Väitöskirjan kahdessa ensimmäisessä osatutkimuksessa hyödynnettiin valmista Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa paikkatietoon perustuvaa suojelupriorisaatiotietoa. Tämän tiedon avulla voitiin osoittaa, että vapaaehtoiseen suojelutoteutukseen perustuva suojelualueverkosto on luonnonsuojelulliselta laadultaan kohtuullisen hyvä, mutta kuitenkin heikompi kuin optimaalinen saman kustannustason suojelualueverkosto.
Hankkeessa löydettiin keinoja vapaaehtoisen suojelualueverkoston laadun parantamiseen esimerkiksi suojeluresurssien erilaisen alueellisen kohdentamisen keinoin. Kolmannessa osatutkimuksessa toteutettiin maastoinventointeja, joiden perusteella voitiin osoittaa paikkatietoon perustuvan suojelupriorisaatioanalyysin kyky tukea metsäluonnon suojelun käytännön toteutusta. Viimeisessä osatutkimuksessa mallinnettiin erilaisten hakkuumäärien vaikutusta metsien monikäyttöarvoihin. Tutkimus osoitti metsien ekosysteemipalveluiden hyötyvän hakkuumäärien pienentämisestä, entistä monimuotoisemmista metsänkäsittelymenetelmistä (jatkuva- ja jaksollinen kasvatus) sekä metsien monikäyttöarvot huomioivasta metsäsuunnittelusta.

Hankkeen osatutkimuksia ei ole vielä julkaistu tieteellisesti, mutta julkaisujen käsikirjoitukset ovat joko arvioitavana (julkaisuprosessissa) tai lähellä julkaisuprosessia.