Ekotaiteellinen työskentely

Kokonaisvaltaisen ekologisen taide-elämän synnyttäminen pohjoisella viljelyäärellä Muoniossa ja Muodoslompolossa on merkityksellisintä, mitä olen 49-vuotisessa elämässäni tehnyt. Muodoslompolon minikylässä (Pajala, Ruotsi) remontoimme mieheni kanssa vanhaa tullia residenssiksi ja kodiksi, säilytämme uhanalaista Fjällnäsfåria ja maatiaiskana Bjurholmshönsiä, koeviljelemme maatiaisohralajikkeita, kehitämme pohjoista hugelkultturia ja otamme juuri käyttöön erään kyläläisen pakettipellon. Tuotamme lähes lainkaan jätettä, mutta kylläkin rajoja ylittäviä poikkitaiteellisia kulttuuritapahtumia. Olen vuodesta 2015 lähtien tehnyt Muonion eri yhteisöissä rohkeita taide-avauksia, jotka ovat poikineet näkyviä muutoksia ja tuomassa taidetta osaksi kunnan ja yhteisöjen ajattelua. Tuloksina on mm. perustettu taidegalleria, otettu prosenttitaideperiaate osaksi uuden hyvinvointikeskuksen suunnittelua, käynnistetään klovneriatyöskentelyä TK:n vuodeosastolla ja viritellään viherhoitosuunnitelmia. Lapissa toteutan paikkasidonnaisia prosesseja: Joutomaiden unelmia, KEHOllista vallankumousta ja taideinterventioita nk. Hannukaisen kaivosalueella. Otan askelia poliittisen taiteen ja teknologia-avusteisen tanssin tekijänä. Valinta keskittyä paikalliseen ja maitse tavoitettaviin työkohteisiin kumpuaa tarpeesta juurtua ja käyttää luovuuttani pitkäjänteisiin, sosiaalisesti ja poliittisesti vaikuttaviin tekoihin syvyyssuunnassa.

Kokonaisvaltaisen ekologisen taide-elämän synnyttäminen pohjoisella viljely-äärellä Lapin ja Lannan rajalla on ollut palkitseva, opettava ja kaoottinen yhtälö.

Iloitsen monista monimuotoisuutta ja omavaraisuutta vahvistaneista käänteistä, joista keskeisimpänä siirtyminen vesivessasta do-it-yourself sisäkäymälän käyttöön ja ympärivuotisen ulkotiloissa tapahtuvan kompostoinnin yksityiskohtiin paneutuminen (https://humanurehandbook.com). Kasvumulta omavaraisuus ja likakaivo riippumattomuus tuntuvat merkityksellisiltä saavutuksilta haja-asutusalueella asuttaessa. Vallitsevassa maailman tilassa ne symboloivat yksilöllisen raamit ylittävää vapautta ja suositeltavaa suuntaa.

Olen syvästi kiitollinen koronasta, joka esti toiminnan suurimmassa osassa työskentelyni kohteita. Epidemia pakotti pysähtymään. Rinnan taiteellisessa työryhmässä koettujen traumoja triggeröivien prosessien, johduin pohjamutiin itsessäni. Rapaisella loputtomalta tuntuvalla matkalla olen uupunut ja toipunut, tullut tuntemaan häpeän, esiintyjä minussa on kuollut ja introvertti ilmennyt, sisäinen tiikeri herännyt, olemisen harjoittelu edennyt ja vireystilojen tunnistaminen, karsiminen alkanut ja luopuminen, karsiminen ja luopuminen.

3-vuotisen apurahan aikana olen itsetutkiskelun lisäksi kouluttautunut TRE-ohjaajaksi, kutsunut autenttisen liikkeen Tunturi-Lappiin, vahvistanut alueen klovnismia tuottamalla loistavia kursseja, edistänyt kehollisuutta ja tanssi-improvisaatiota paikallisesti, kohdannut sairaita ja yksinasuvia lähiyhteisöissä, löytänyt uudella tavalla ruumiini ja opetellut kävelemään uusin jaloin. Kauteni kaunein tuotos voi olla mudasta sikiävä ymmärrys, myötätunto ja rakkaus.