Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Language professionals as regulators of academic discourse / Kieliasiantuntijat akateemisen kielen säätelijöinä

Väitöskirjassani tutkin yliopistossa työskenteleviä kieliasiantuntijoita ja heidän rooliaan englannin kielen säätelijöinä. Tarkastelemassani yhteisössä kielentarkastajat ja kääntäjät tekevät yhteistyötä ylläpitääkseen institutionaalista monikielisyyttä ja kielen laatua: he ’uudelleenkirjoittavat’ tekstejä, monitoroivat tekstien norminmukaisuutta ja puuttuvat kieliasuun, sisältöihin tai tyyliseikkoihin kokiessaan sen tarpeelliseksi. Etnografinen tutkimukseni keskittyy erään suomalaisen monitieteisen yliopiston kieliasiantuntijapalveluita tarjoavaan yksikköön ja tarkastelee sen englannin kääntäjien ja kielentarkastajien harjoittamaa kielen säätelyä paikallisten, institutionaalisesti vakiintuneiden normien ja ideaalien toimeenpanijoina ja niitä määrittävinä päätöksentekijöinä. Tutkimuksessani tarkastelen millaista kieltä kieliasiantuntijat säätelevät, miten ja miksi. Etnografisin metodein voidaan paikallisten toimijoiden näkökulmasta avata, mitä heille tarkoittaa englannin kielen laatu niin ideologisesti kuin käytännönkin tasolla kääntämisessä ja kielentarkistuksessa. Kielen laatu ja sitä määrittävät ideaalit muotoutuvat yhteisössä myös osittain teknologian tarjoamien mahdollisuuksien ehdoilla. Esimerkiksi käännösmuistilla on merkittävä rooli intertekstuaalisuuden ja yhdenmukaisen tekstin ideaalin ylläpitäjänä.

Väitöstutkimukseni tarkastelee suomalaisessa yliopistokontekstissa toimivia kieliasiantuntijoita ja heidän rooliaan erityisesti englanninkielisten tekstien, kuten tutkimuskäsikirjoitusten, tiedotteiden, hallinnollisten tekstien ja opintosuunnitelmien säätelijöinä. Tutkimus avaa kielellisiä säätelykeinoja, joita kääntäjät ja kielentarkastajat rutiininomaisesti toimeenpanevat osana jokapäiväistä työtään tutkitussa yksikössä.

Tulokset osoittavat, että kieliasiantuntijoilla on tärkeä rooli institutionaalisen monikielisyyden ja englannin kielen laadun kehittäjinä ja ylläpitäjinä. Tutkitussa yksikössä sekä englanniksi kääntämistä että englannin kielentarkastusta leimasi neuvottelu vastuunjaosta, siitä kenen tehtävä on vastata kielen laadun tuottamisesta sen eri muodoissa. Kääntäminen ja kielentarkistus kuitenkin myös eroavat toisistaan siinä kuinka vakiintunutta vastuunjaon roolitus on. Tulokset osoittavat, että tutkitussa yhteisössä kääntäminen ja siihen liittyvät tehtävänjaot ovat vakiintuneempia, pysyvämpiä ja vähemmän alttiita ulkopuolisille vaikutuksille. Kääntäjien kehittämät työn tekemisen tavat, heidän luomansa laadunvarmistusmekanismit ja säännöllisesti käyttämänsä työkalut ja teknologiat luovat vakautta ja systemaattisuutta paitsi itse käännösprosessiin myös työn lopputuloksiin eli valmiisiin käännöksiin yhdenmukaistamalla kääntämiseen osaa ottavien toimijoiden käsitystä työn merkityksistä ja standardeista.

Toisaalta kielentarkastuksessa yhteisten normien luominen ja niiden ylläpitäminen osoittautui hankalaksi. Kielentarkastuksessa toimintaan ottaa osaa kielentarkastajan lisäksi vaihteleva kokoonpano erilaisia toimijoita, kuten käsikirjoitusten kirjoittajia ja julkaisujen portinvartijoita, joiden näkemykset kielityön merkityksestä, kielen laadusta ja sen tuottamiseen liittyvistä vastuunjaoista eivät automaattisesti ole linjassa keskenään. Erot normatiivisissa tarttumapinnoissa aiheuttavat kitkaa ja jännitteitä, joita kielentarkastajat pyrkivät kehittämillään työn tekemisen tavoilla purkamaan.

Tarkastelemalla kielen säätelyn käsitettä käytänneteorioiden ja posthumanististen aatesuuntausten avulla avautuu uusia näkökulmia etenkin siihen, miten materiaalisuus muovaa käsityksiä kielen laadusta. Käännösteknologiat mahdollistavat paikallisen käännösenglannin standardoimisen ja edesauttavat standardin leviämistä – jopa tutkitun yhteisön ulkopuolelle. Kielentarkastuksessa taas korostuu, miten tarkastettava teksti muuttuu resurssiksi, joka auttaa kirjoittajaa ja kielentarkastajaa yhtenäistämään kielen laadun käsityksiään ja muokkaamaan tekstiä yhteistyössä loppulukijaa parhaiten palvelevaan muotoon. Voidaankin todeta, että se mitä kulloinkin ymmärretään laadukkaaksi kielenkäytöksi ei muovaudu ainoastaan inhimillisen päätöksenteon seurauksena vaan pikemminkin inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijuuksien jatkuvasti käymän paikallisen ja tilanteisen neuvottelun lopputulemana.

Takaisin apurahalistaukseen