Kielitieteellisiä näkökulmia lajienvälisiin yhteisöihin: ihmisen ja toislajisen eläimen vuorovaikutus, kielioppi ja teksti

Hakemuksen tiivistelmä

Hankkeen tavoitteena on osoittaa, että hienosyisen kielen analyysin avulla voidaan tunnistaa lajienvälisten suhteiden vastavuoroisuus. Hankkeessa valmistellaan kaksi julkaisua, joista ensimmäinen on suomenkielinen tieteellinen artikkelikokoelma ja toinen on englanninkielinen yhteisartikkeli vertaisarvioituun kansainväliseen tieteelliseen aikakauslehteen. Hanke koostuu työryhmän jäsenten yksittäistutkimuksista, jotka yhdistelevät erilaisia teoreettisia ja menetelmällisiä lähestymistapoja: (1) Ihmisen ja toislajisen eläimen kielellinen ja kehollinen vuorovaikutus vastavuoroisten sosiaalisten toimintojen sekä ihmisten eläimistä käyttämän kielen näkökulmista. (2) Lajienvälisen yhteisöllisyyden ilmeneminen kieliopin rakenteissa sekä niiden tuottamissa luokitteluissa ja käsitteistyksissä. (3) Lajienvälisten ilmiöiden kielentäminen erilaisissa tekstiaineistoissa: tekstit ilmentävät yksittäisten kielellisten piirteiden vuorovaikutusta, jolloin sanojen ja rakenteiden moni-ilmeisyys nousee esiin. Valittujen näkökulmien tarkoituksena on tuoda sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kielen rakenteiden tutkimus vahvemmin mukaan keskusteluun lajienvälisten suhteiden kirjosta. Lajienvälistä yhteisöllisyyttä ylläpitävää kieltä tutkimalla voidaan lisätä tietoisuutta kulttuurisesti rakennetuista elollisia erottavista ja arvottavista rajoista ja toisaalta muiden elollisten kanssa jaetuiksi koetuista intresseistä, jotka ohjaavat suhdettamme toislajisiin.

Hankkeessa tutkittiin kieltä ja vuorovaikutusta tilanteissa, joissa osallistujina tai puheenaiheena ovat ihmisten lisäksi toisenlajiset eläimet. Hankkeen jäsenet tarkastelivat erilaisia keskustelu- ja tekstiaineistoja useista näkökulmista: (1) keskusteluntutkimuksen ja vuorovaikutuslingvistiikan metodeihin nojaten, (2) kognitiivisen kielitieteen ja konstruktiokieliopin kehyksessä ja (3) kielitieteellisiä menetelmiä posthumanistisiin, biosemioottisiin ja ekolingvistisiin lähestymistapoihin yhdistellen. Tutkimukset osoittivat, että kieli ei ole ainoastaan ihmistä muista eläinlajeista erottava tekijä vaan sitä käytetään myös luomaan yhteyksiä toislajisiin kanssaeläjiin. Puhumalla huomioidaan toinen eläin vuorovaikutuksen osallistujana ja oma erityinen suhde tähän. Kieli heijastelee erilaisia tapoja, joilla ihmisen asema toisten lajien joukossa hahmotetaan. Se voi myös antaa konkreettisen muodon ihmisten pyrkimyksille tarkastella ympäristöä ja vuorovaikutustilannetta toisenlajisten merkitys- ja havaintomaailmoista käsin. Hanke osoitti, että kielen ja vuorovaikutuksen tutkimuksella on oma tärkeä tehtävänsä ihmisen ja muiden lajien suhteisiin keskittyvässä eläintutkimuksessa. Hankkeen puitteissa järjestettiin useita seminaareja ja työpajoja ja julkaistiin artikkeleja sekä kokoomateos Kieli ja eläin: Kielioppia ja vuorovaikutusta monilajisissa yhteisöissä (SKS, 2021).