Valvo ja verota: musiikin ja muusikoiden lupajärjestelmä Itävalta-Unkarin loppukaudella 1898–1918

Itävalta-Unkarin hallinto kontrolloi muusikoita ja musiikkia lupajärjestelmän avulla. Jokaisen ammattilaisen, oli hän sitten ravintolasoittaja tai posetiivari, tuli kaikkia ammattilupa; vain taide-, sotilas- ja kirkkomuusikot jäivät ulkopuolelle. Böömissä 1800-luvun lopulla muusikot hakivat lupansa oleskelupaikkansa aluehallinnolta, ja kuvernöörin kanslia Prahassa hallinnoi lainsäädäntöä. Tutkimus perustuu Prahan viranomaisten, kuvernöörin kanslian ja muusikoiden tuottamiin dokumentteihin sekä sanomalehtilähteisiin. Pyrin selvittämään lupien myöntämisen yksityiskohdat ja sen vuosien 1898 ja 1918 välillä kokemat muutokset, joihin vaikutti maailmansodan inspiroima ernste Stimmung -liike. Se vaati huvittelupaikkojen aukiolojen lyhentämistä ja tanssikieltoa. Lupien käsittely siirtyi poliisille, ja naismuusikot korvasivat asevelvollisiksi joutuneet miehet. Selvitän myös lupien eri lajit, joita oli kymmenkunta. Lupien haltijoiden, soitinten, musiikin ja esiintymispaikkojen välille muodostui hierarkia, jossa taidemusiikkia klassisin soittimin kahviloissa soittaneet muusikot olivat korkealla, mutta populaarimusiikkia mekaanisin soittimin esittäneet katusoittajat alhaalla. Tämä arvojärjestys heijastui myös verotukseen: julkista tanssimusiikkia verotettiin ankarimmin. Virkakoneiston harjoittama musiikin, muusikoiden ja äänimaiseman kontrolli on tärkeä osa tutkimusta. Siihen kuului lupien myöntäminen ja peruminen, sensuuri, sakottaminen, verotus ja esitysympäristöjen valvonta.