Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

Kaksivuotinen hanke lajienvälisen kommunikaation parissa

Työskennellessäni yhtäältä tekstin ja tarinoiden, toisaalta mikro-organismien kanssa, kohtaan jatkuvasti viestinnällisiä haasteita: yhteinen kieli puuttuu. Uusi, eri kutsunäyttelyiden yhteydessä esitettävä teoskokonaisuus pyrkii löytämään sellaisen tavan toimia yhteistyössä toislajisten kanssa, joka ylittää kielen rajat. Keskeistä on itsensä ymmärtäminen osana laajempaa orgaanista ja synteettistä ympäristöä – jousto ihmiskeskeisyyden ja yksilöllisyyden tuolle puolen. Rakennan ympäristöjä ja medioita yli-inhimillisille, aiemmin äänettömille esiintyjille. Projektieni kansainvälinen näkyvyys on ollut viime aikoina varsin laaja. Työskentelyn taloudellinen malli ei ole kuitenkaan nykyisellään kestävä. Toivon voivani jatkaa kokeellista toimintaani seuraavat kaksi vuotta työskentelyapurahan turvin, rakentaen samalla pohjaa myös tulevaisuuden toimeentulolle keskittymällä kontekstisidonnaisten tilaustöiden ohella riippumattomaan studiotyöskentelyyn. Tulevien vuosien työni hedelmiä tullaan näkemään muun muassa Helsingissä, Tukholmassa, Berliinissä, Cambridgessa Massachusettsissa ja netissä. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää pystyä keskittymään siihen mitä ja miten sanoo – ja kenen kielellä.

Hankkeeni lajienvälisen kommunikaation parissa alkoi jo vuoden 2019 tammikuussa, jolloin toteutin ulkoavaruudessa selviävien Bacillus subtilis -bakteerien kieltä koneälyn voimalla tutkivan nimiia ïzinibimi -teoksen osana Helsingin Oodi-kirjastossa järjestettyä Ecologies of the Library -näyttelyä. Lisäksi osallistuin samaan aiheeseen liittyvällä nimiia seance -esityksellä Berliinin Haus der Kulturen der Weltin Life Forms -tapahtumaan huhtikuun lopussa, jonka jälkeen jäin vanhempainvapaalle. Tätä ennen olin ennättänyt kuitenkin myös valmistella uuden I Magma -teoksen, joka julkistettiin Tukholman Moderna Museetissa ja Lontoon Serpentine Galleries -taideinstituutiossa loppuvuodesta 2019. I Magma hyödyntää nimiia-teosten tavoin koneälyä tai -oppimista ja jatkaa projektiani kehittää kieltä yli inhimillisten rajojen. Vanhempainvapaan jälkeen jatkoin apurahatyöskentelyäni huhtikuusta 2020 lähtien. I Magma sai jatkoa muun muassa Liverpool Biennialissa ja Shanghai Biennalessa keväällä 2021. Lisäksi olin korona-aikaan etäresidenssissä MIT-yliopistossa Cambridgessä, Massachusettsissa, jonka yhteydessä toteutui molekyylien äänimaailmaan, ja täten taas lajienväliseen kommunikaatioon, keskittyvä teos Wet-on-Wet. Sitten apurahakausi katkesi jälleen perhesyistä, mutta projekti jatkui mielessä ja myöhemmin taas käytännössä helmi-syyskuussa 2022. Tämä loppuaika piti sisällään vatsan toisiin aivoihin liittyviä teoksia, kuten Haus der Kunstissa Münchenissä kesällä esitetyn HMO nutrix -nimisen synteettisen ihmismaitolähteen tai Kööpenhaminassa toimivan Diakron-kollektiivin kanssa toteutetun Milky Ways -videon, joka kuvasi keinotekoisen ruoansulatusjärjestelmän toimintaa. Vaikka vanhempainvapaat ja koronavirus sotkivat aikatauluja ja muokkasivat alkuperäisiä suunnitelmia, tavoitteeni monivuotisen taiteellisen tutkimushankkeen osalta ovat toteutuneet hyvin. Koska hanke venyi pidemmäksi kuin sen alunperin kuvittelin, on se saanut myös uusia vivahteita. Olenhan itse oppinut paitsi ihmistenvälisestä kielettömästä kommunikaatiosta tuoreena äitinä myös lajienvälisestä elämästä pandemian keskellä. Ennen kaikkea apuraha on antanut mahdollisuuden keskittyä sellaiseen riippumattomaan tekemiseen, johon taidemaailma tai -markkinat eivät yksinään taipuisi.

Takaisin apurahalistaukseen