Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

The Uncanny Soul of a Place and a Being – Creating Spaces, Places, and Encounters Through Art

Kuratoriaalisen toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen yhteen tuova väitöstutkimukseni käsittelee taidetta välittämisen paikkana, joka syntyy yhteisössä ja mahdollistaa yhteisöjä. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia taiteen mahdollisuuksia kokemuksellisen ja tutkimuksellisen, myös ei kielellisen ja paikkasidonnaisen, tiedon välittäjänä ja tuottajana, aikana, jolloin sekä yhteiskunnallinen tilanne että ympärillämme tuhoutuva luonto vaativat uudenlaista ymmärrystä ja toimintaa. Sen kautta haluan myös positioida taiteen uudelleen yksilötekijän ja -kokijan sijaan yhteisölliseksi toiminnaksi, joka syntyy yhteisössä ja on sille suunnattu. Tämä asettaa taiteelle, taiteilijalle ja taiteen tekemiselle uudenlaisia velvoitteita, jotka ylittävät yksilön neroutta juhlistavat teosobjektit. Praktiikan suhteen tämä tarkoittaa kollektiivisen tekemisen lisäksi huomion kiinnittämistä prosessiin ja tämän läpinäkyvyyteen. Väitöstutkimuksessani tarkastelen taidetta tiedon tuottamisen ja välittämisen paikkana ja nostan esiin taiteellisen praktiikan kautta saatua tietoa jälkistrukturalistisen ja fenomenologisen sekä feministisen teorian avuilla. Yhteiskunnallisia rakenteita ja kokemuksellista tietoa lähestyn tilan kautta: tekemällä tiloja näkyväksi ja koettavaksi luemme niistä uudenlaisia tiloja ja tietoa ja tätä kautta voimme kokeilla taiteessa vaihtoehtoisia (yhdessä)olemisen tapoja ja paikkoja.


Kahden vuoden apurahakausi mahdollisti tutkimukseen syventymisen ja sitä kautta sekä toteutuksen että tutkimuskysymyksen muodon ratkaisemisen. Viimeisen vuoden käyty julkinen keskustelu taiteen eettisistä kysymyksistä on myös osoittanut väittämäni ajankohtaisuuden ja merkityksellisyyden: tarkastelen taidetta yhteisöllisenä tiedon tuottamisen ja välittämisen paikkana ja tutkimuksessani taidetta tarkastellaan ilmiönä, joka on aina paikka- ja aikasidonnainen ja siten väistämättä laajasti ymmärrettynä poliittinen. Tämä tarkoittaa, että tutkimukseni jossakin määrin kyseenalaistaa taiteen oletetun absoluuttisen autonomian ja osoittaa, että taiteella on mahdollisuuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Myös taiteen ja tutkimuksen rooli merkityksellisyyden tunteen ja kokemuksen luojina on tutkimuksen myötä vahvistunut.

Tutkimuskysymysten kirkastumisen lisäksi apurahakausi mahdollisti väitöstutkimuksen muodon selkiytymisen: ensyklopedia muotona sekä mahdollistaa moninaisia luku- ja lähestymistapoja ja siten toivottavasti tekee tutkimuksen lähestyttäväksi ja kiinnostavaksi myös niin kutsutulle suurelle yleisölle. Samalla se muotona jatkaa tutkimuksessa käsiteltyjen projektien dekonstruktiohanketta, kyseenalaistaen tietoa, tutkimusta ja taidetta kohtaan kohdistettuja oletuksia ja odotuksia. Tutkimus kokoaa yhteen projekteja, joita olen ollut toteuttamassa viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja valottaa ajattelua niiden taustalla, samalla analysoiden niiden kautta saavutettua kokemuksellista tietoa. Tutkimuksen aikajänne mahdollistaa myös omassa praktiikassa ja taidepolitiikassa tapahtuneita paradigman muutoksia: esimerkiksi oma optimismi DIY projektien ja väliaikaisissa tiloissa toteutetun taiteen suhteen on osittain kärsinyt huomiosta, että usein tällaisissa tiloissa toteutettu taide toimii gentrifikaation kiihdyttäjänä ja taiteilijat siten halpana työvoimana yrityksille, joille taiteen ja kulttuurin luoma ”hyvä pöhinä” merkitsee lisäarvoa.

Monet tutkimuksessa käsitellyistä projekteista pyrkivät tekemään näkyväksi ja muuttamaan epäterveitä rakenteita, ja siten voi ajatella, että tutkimusellakin on agendansa. Tämä liittyy velvollisuuden ja vastuun käsitteisiin ja myös tietoon: miten tieto määritellään, ja voiko se koskaan olla neutraalia tai objektiivista? Taide ja aktivismi kulkevat usein käsikädessä, mutta onko samanlainen liitto mahdollista tieteen kohdalla?

Takaisin apurahalistaukseen