Tarinat ja julkaisut Kaivolla-blogi 16.12.2020 Kolmenkymmenen kuun ensimmäiset kaksitoista Avainsanat koronapandemia, runous, tanssi Jaa: ”Haluaisin kirjoittaa tämän niin kuin tanssisin tämän.” Tanssija Saara Norvio kertoo Rohkeus-blogissa COVID-19-pandemian värittämästä vuodestaan runomuodossa. Pandemia ja rajoitukset johtivat Monuments-teoksen ensi-illan peruuntumiseen. Haluaisin kirjoittaa tämän niin kuin tanssisin tämän. Kuin puhuisin, jos puhuisin tämän. Haluaisin olla tämän hetken niin kuin olisin jos olisimme tämän hetken. Jakamassa yhteistä tilaa, hengittämässä samaa aikaa, eri aikaan. Hengityksemme rytmittäisivät viisautta ja taikaa. Näyttäisin olemassaolon ilon, kehollisuuden voiman, katsoisin totuutta silmiin ja voisimme tarkastella sitä yhdessä. Olisin vakavissani kun leikkisin. Tanssisin niin, että tuntemiselta ei voisi välttyä. Jakaisimme mysteerin siitä mitä on ja antaisimme sen kaikkinensa soida. Ehkä tämä esitys toisi meille jotain olennaista esiin. Ja olisimme kiitollisia elämälle. Sen ihmeelle. Ulottuvuuksille, haavoittuvuuksille, epävarmuuksille, jatkuvuuksille. Kaikelle sille, mikä on tehnyt elämästä vaikeaa ja joka tässä nyt onkin vaivatonta ja omassa luonnossaan vapautuvaa. Kohta tulee valon vaihdos ja tanssin sitten vielä aistitummin. Vuonna 2020 Koetan kirjoittaa myös vähän, jotain missä olen tänä vuonna liikkunut, tähän. Ihmettelemässä, käsittelemässä, uudelleenjäsentämässä, työstämässä ja pysähtymässä. kiitollisuudessa kehoni uusiutuvasta voimasta levittymässä siinä tietoudessa jokaisessa solussa tanssimassa, koreografioimassa, organisoimassa Sukulinjoja suoristamassa, henkioppaiden, luonnonhenkien, tonttujen matkassa, rohkeus-rummun ekoissa harjoituksissa, höyrypesurin kanssa tanssimassa Ailana arjen huipulla Kutsu – irtainvarastojen paluussa, Vapausriehassa Tuulen ja työryhmän kanssa ensi-iltaistumassa, Ihonan zoomeissa, Tupareiden ideoinnissa ja projektin alkuraivauksissa, Monuments –residensseissä vanhempana olemassa ja rajoja alulle ohjailemassa sydämellä ajattelemassa naapurin, puutarhurin, ystävän, rakentajan, kemistin, alkemistin, seremonialistin, lääkäreiden, mentoreiden, unipiirin ja Alku-piirin sekä kollegaverkoston – kanssa vuorovaikutuksissa olemassa Rauhassa, inspiraatiossa, olennaisemmalle tilaa karsimassa Ymmärryksen ylityksessä, turhautuneisuudessa* sydänsuruissa Ystäviin tukeutumassa, näköalojen avaruuksissa Elämän todelliselle tanssille antautuvuuksissa Pyörän selässä, kävelemässä, kirjaa kirjoittamassa Ensi vuoden suunnitelmissa, tulevan viidentoista vuoden luonnostelmissa, Rohdokseni hahmottelussa Meditoimassa, tulen kanssa tutustumassa, Kraniotransitissa, Vortexissa oivalluksissa onnen pilkahduksissa Onnessa siitä, että aurinko nousee, maa on kantava ja antelias ja että voin juoda vettä. Onnessa siitä, että työtuloni oli vakaampi sitten viiteen vuoteen. Onnessa terveydestä. Tänä vuonna jouduin ajattelemaan toisin. Seuraavana vuonna toimin toisin. Ja samalla samoin, sydämin. *muun muassa siitä, että taide ja kulttuuritapahtumat (henkisen elämämme terveydenhuoltohenkilöstö, joista jokainen on miettinyt ja toteuttanut tarkoin jokaisen turvavälin ja kasvomaskin) olivat ne jotka leikattiin vaikka muun muassa ravintolat ovat edelleen auki! Kirjoittaja Saara Norvio Kirjoittaja on Helsingissä asuva tanssija ja taiteilija.