Yhteisötaiteen toimintapäivät: ”Taide on kohtaamista ihmisten kanssa”

Yhteisötaiteilijat kokoontuivat Saaren kartanolle 14.–15. kesäkuuta 2018 jakamaan kokemuksiaan yhteisötaiteen tekemisestä.

Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschin kutsumana kesäiselle Saaren kartanolle kokoontui 14.—15.6.2018 kahdeksan yhteisötaiteilijaa ympäri Suomen. Yhteisötaiteilijoiden toimintapäivien tarkoituksena oli tavata toisia yhteisötaiteilijoita, jakaa kokemuksia taiteellisen työn tekemisestä ja  tutustua yhteisötaiteilijoiden erilaisiin työtehtäviin, työympäristöihin sekä kokemuksiin yhteisöissä. Lisäksi tapaamisen tavoitteena oli luoda pohjaa yhteisötaiteen triennaalin 2019 suunnittelulle. Paikalla olivat Bartschin lisäksi Suvi Solkio, Sara Ilveskorpi, Paula Puikko-Laakso, Pia Lindy, Merja Pennanen, Jarmo Skön, Heidi Hänninen sekä Sanna Vainionpää.

Toimintapäivien työskentely perustui osallistujien pitämiin presentaatioihin, joissa he esittelivät omaa työtään, sekä presentaatioihin pohjautuvien keskustelujen ympärille.

Kemiönsaarelaiset kuva- ja yhteisötaiteilija Sara Ilveskorpi sekä luova tuottaja Paula Puikko-Laakso esittelivät  Ateljé360°-hanketta. Ateljé360° on hanke, joka kehittää ja kokeilee kulttuurillisen osallistamisen keinoja sekä tukee taiteilijoita ja heidän työskentelyedellytyksiään. Lisäksi Sara Ilveskorpi kertoi työstään Kaarinan kaupungin yhteisötaiteilijana.

Tamperelainen Jarmo Skön on taidekasvattaja-taiteilija-yhteisötaiteilija, joka toimii sekä ohjaajana että kouluttajana. Skönillä on pitkä kokemus taiteen soveltamisesta erilaisten ryhmien kanssa muun muassa teatterin ja sirkuksen alalta. Omassa puheenvuorossaan Skön pohti muun muassa yhteisön ja taiteen suhdetta: mikä tekee projektista yhteisön kanssa taideteoksen?

Taiteilija, taidekasvattaja Heidi Hänninen avasi yhteisötaiteilijan työtä erilaisissa kulttuuriympäristöissä, esimerkiksi Helsingin lähiöissä. Parin viime vuoden aikana Hänninen on toteuttanut Katutaidetta Kontulaan -projektia, jossa kontulalaiset maalaavat muraaleja omaan asuinympäristöönsä. Elokuussa 2018 Hänninen työsti Saarekkeessa Pia Bartschin kanssa muraalipajaa, jossa toteutettiin seinämaalaus Mynämäen keskustaan.

Taiteilija Suvi Solkio toimii yhteisötaiteen läänintaiteilijana Varsinais-Suomen alueella. Solkio nosti keskusteluun tavoitteet, joita yhteisötaiteilijan työlle usein ladataan. Koska yhteisötaide edellyttää taiteilijalta myös taiteellisten sisältöjen ulkopuolista osaamista, saattaa taiteilijalle langeta helposti esimerkiksi sosiaalityöntekijän toimenkuvaan liittyviä vastuita.

Teatteritaiteen maisteri Merja Pennanen kertoi omasta työstään yhteisötaiteen ja taidelähtöisten menetelmien läänintaiteilijana Pohjois-Karjalan alueella. Pennanen on toiminut myös Joensuun kaupunginteatterin yhteisötaiteilijana.

Tanssija, koreografi Pia Lindy on tehnyt muun muassa kaupunkitilaan levittäytyviä yhteisötaideprojekteja eri työryhmien kanssa, esimerkiksi Vaelluksia lähiöissä- ja Taidekuuri-projektit Jakomäessä. Hännisen lailla Lindy avasi työskentelyä lähiöissä. Hän nosti esille myös Kehärata tanssii -yhteisötanssifestivaalin, joka järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa.

Kuvataiteilija Sanna Vainionpää korosti keskusteluissa vertaisoppimisen merkitystä yhteisötaideprojekteissa kertomalla Mynämäen Iltakoulusta. Lisäksi hän pohti yhteisötaiteen haasteita maaseudulla: miten tavoittaa osallistujat, kun välimatkat ovat pitkiä?

Pia Bartsch kertoi projektistaan Saaren Seireenien kanssa. Hän totesi, että Seireenit ovat luottoporukka, joiden avulla voi versoa myös uusia kohtaamisia. Seireenien paikallistuntemus ja verkostot ovat olleet avuksi muiden projektien toteuttamisessa Saaren lähiympäristössä.

Presentaatioista versoi keskusteluja, joissa yhteisötaidetta pohdittiin niin käytänteiden, taiteen kuin sosiaalisten kysymystenkin näkökulmasta. Puheissa korostui yhteisötaideprojektien dokumentoimisen tarve, jotta niihin voisi palata myös jälkikäteen. Keskusteluissa toivottiin mahdollisuutta tehdä projekteja työryhminä, jolloin voitaisiin erikseen palkata esimerkiksi dokumentoija ja tiedottaja. Osallistujien tavoittaminen todettiin haasteeksi. Pohdittiin, voisivatko osallistamisessa auttaa helpommin saavutettavat taiteentekoympäristöt kuten internet. Toisaalta todettiin, että selkeiden ja valmiiden projektikonseptien ja olemassa olevien verkostojen kautta on helpompaa tavoittaa myös uusia osallistujia. Lisäksi keskusteltiin taiteilijan roolista projekteissa: kuinka keventää taiteilijan harteille sälytettävää vastuuta sosiaalisissa kysymyksissä? Kuinka välttää yhteisötaiteilijan huijarisyndroomaa, jossa taiteilija kokee joutuvansa esimerkiksi sosiaalityöntekijän rooliin?

Yhteisötaiteilijoiden toimintapäivät mahdollistivat kentän tekijöiden verkostoitumista ja nostivat esiin yhteisötaiteen ajankohtaisia kysymyksiä. Toimintapäivät tarjosivat hedelmällisen alustan ensi vuoden 2019 triennaalin teemojen kartoittamiselle ja loivat mahdollisuuksia paitsi triennaalin, myös yhteisötaiteen kentän kehittämiselle. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille!