Koneen Säätiön apurahansaaja Väinö Syrjälä kirjoittaa Rohkeus-blogissa kielimaisemasta ja kaksikielisyydestä.

Kaupunkien kadut ovat nykyään täynnä kirjoitettua kieltä: nimikylttejä, valomainoksia, liikennemerkkejä, virallisia tiedotteita ja mainosjulisteita. Myös eri kielten moninaisuus on melkoista. Kuten iltapäivälehtien sivuille päätyvät tai sosiaalisessa mediassa kiertävät jutut ”hassuista kylteistä” kertovat, kiinnittävät nämä kielelliset ilmaukset usein meidän huomiomme. Siirtyminen yksittäisten tekstien ihmettelystä kielten kokonaisnäkyvyyden tarkasteluun – käytän käsitettä kielimaisema – tarjoaa uudenlaisia näkökulmia myös kielentutkijalle

Kielimaisemasta on yleensä erotettavissa kaksi kerrosta: virallinen ja yksityinen. Niin myös meillä Suomessa, jonka kaksikielisten kaupunkien kielimaisemaa tutkin väitöskirjassani. Yleisesti ottaen yksityinen, etenkin kaupallinen, kielimaisema on huomattavasti virallista moninaisempaa. Ajateltaessa suomalaista kielimaisemaa, pohjaa sen monikielisyys silti pitkälti viralliseen kaksikielisyyteen. Sen taustalla on pohjimmiltaan mm. kielilaki, ja juuri lainsäädännön keinoin näkyvään moni- tai yksikielisyyteen pyritäänkin vaikuttamaan monilla alueilla. Vähemmistökielen aseman kannalta saattaa olla suorastaan lottovoitto, että sitä saadaan näkyville julkisen vallan kyltteihin – tai että sen näkyvä käyttö ylipäätään on sallittua.

Kielen elinvoimasta kertoo kuitenkin vasta sen esiintyminen yksityisessä kielenkäytössä. Löytyykö alueelta jonkin kielen käyttäjiä tai onko paikallisessa asenneilmapiirissä suotavaa tuoda esille kielellistä moninaisuutta? Informatiivisten ominaisuuksiensa lisäksi näkyvällä kielenkäytöllä on huomattavassa määrin symboliarvoa, joten ei ole ihme, että kielten näkyvyyteen liittyvät kysymykset usein herättävät voimakkaitakin tunteita puolesta ja vastaan. Näkyvällä kielenkäytöllä voi ajatella olevan myös varjopuolensa: kun paikallinen vähemmistökieli valjastetaan turismin palvelukseen ”aitouden” symbolina, saattaa se vieraantua todellisista käyttäjistään.

Kielimaisema ei ole mikään ihmisistä riippumaton todellisuus, vaan mitä suuremmassa määrin osa yhteisön kielellistä vuorovaikutusta. Ensinnäkin kylttejä näkyville laitettaessa vaikuttavat eri toimijoiden kielivalintoihin monet tekijät kielipolitiikasta henkilökohtaisiin asenteisiin. Toisaalta kun kohtaamme eri kieliä katukuvassa, ne vaikuttavat jälleen omiin mielikuviimme kieliyhteisöstä – ja kielenkäyttöömme.

Kielimaiseman voi siis nähdä eräänlaisena yhteiskunnan peilinä, joka kertoo tutkijalle kielenkäytön ohella taustalla piilevistä asenteista ja ideologioista.

Kuinka kielimaisema sitten näkyy arjessamme? Luonnollisesti käytämme hyödyksemme kylttien tarjoamaa informaatiota, esimerkiksi suunnistamalla kaupungissa näkyvän nimistön avulla. Teemme myös (kenties huomaamattamme) päätelmiä eri kielten rooleista. Kun vaikkapa kahvilassa tarjonnasta kerrotaan kahdella kielellä, voisi ainakin olettaa saavansa palvelua molemmilla kielillä. Toisaalta mielikuvitukselliset kaupalliset nimet, jotka eivät muistuta mitään kieltä, taikka monikielisyyden korvaaminen englannilla voivat hämärtää kielimaiseman suhdetta todelliseen kielenkäyttöön.

Eikä kielimaisema itsessään suinkaan ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa mielikuviimme kielten näkyvyydestä: sekä meillä Suomessa että muualla maailmassa julkisessa keskustelussa on ollut ajoittain esillä esimerkiksi englannin lisääntynyt näkyvyys. Globalisaation vaikutus, ei vain englanti vaan myös mm. kansainvälinen kaupallinen nimistö, värittävät toki kielimaisemaa käytännössä kaikkialla. Mutta tutkimusten pohjalta vieraiden kielten näkyvyys ei paikallisesti välttämättä olekaan niin laajaa kuin kuvittelemme käytävän keskustelun pohjalta. Kielimaiseman moninaisuudessa vain helposti kiinnittää huomionsa poikkeavaan, itselle vieraaseen – tai suorastaan siihen, mitä odottaakin näkevänsä.

Tutkijalle kielimaiseman tarkastelu avaa uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan monikielisyyden tarkasteluun, mutta myös haasteita. Kielitieteen lisäksi tarvitaan esimerkiksi maantieteen, politiikantutkimuksen, semiotiikan tai kansatieteen osaamista. Kun näkyvän kielenkäytön kartoitus lisätään kielenkäyttäjiltä haastatteluin ja kyselyin saatavaan aineistoon, päästään lähestymään kysymyksiä sekä kielten käytöstä ja asemasta että asenteista ja ideologioista.

Flerspråkighet i gatubilden – en spegelbild av samhället?