Päivi Hirsiaho ja rauhasta syntyvä voima

Kuvataitelija Päivi Hirisiaho on piirtänyt työskentelyjaksollaan jopa seitsemän tuntia päivässä, ja muun muassa laulanut rantaniityn lehmille. Hän on inspiroitunut kartanon hengestä ja nauttii joka sekunnista.

Syksyn merkit ovat hyytävänä ilmassa, mutta kuvataiteilija-animaattori, kuvataiteen maisteri Päivi Hirsiaho on innoissaan Saaren kartanosta ja sen muuttuvasta luonnosta. Hän on juuri palannut Islannista lyhytelokuvafestivaaleilta. Hänen animaationsa You’re lost little girl voitti vuosi sitten Helsingin lyhytelokuvafestivaaleilla animaatiosarjan vuoden 2015 pääpalkinnon, joka oli matka eurooppalaiselle elokuvafestivaalille.

Saaren kartanossa työskentelevät taiteilijat puhuvat usein Saaren omasta, ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Myös Hirsiaho puhuu innostuneesti kartanon rauhasta ja sen inspiroivasta voimasta. ”Täällä on rauha tehdä taidetta. Voi kun niin olisi aina!” hän sanoo.

Seitsemän tuntia piirtämistä päivässä

Saaren kartano ja sitä ympäröivä luonto ovat antaneet Hirsiahon työskentelylle aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Työskentelyjakso on ollut työntäyteisempää kuin hän uskalsi edes odottaa. ”Suunnittelin tekeväni paljon hommia, mutta olen yllättynyt, kuinka paljon enemmän olen saanut aikaan”, hän tiivistää. ”Olen yleensäkin tuottelias ja saan paljon aikaiseksi työskennellessäni, mutta kartanolla työskentelyni on ollut hurjaa. Olen piirtänyt jokaisena päivänä jotain, parhaimpina jopa seitsemän tuntia päivässä. Kun se on kerrankin mahdollista. Tuollaisina päivinä oikea ranteeni on kipeä, mutta tasapainotan sitä soittamalla kitaraa vasemmalla kädellä – tämä antaa hyvän balanssin”, Hirsiaho sanoo.

Kartanolla hän on tehnyt animaatiopäiväkirjaa, jota varten hän on kerännyt runsaasti materiaaleja ympäröivästä luonnosta ja ympäristöstä yleensä. Joka päivä hän on piirtänyt jotain päiväkirjaa varten, ja sen lähtökohtana on aina omakuva. Hirsiahon työskentelylle on ominaista omakuva, jossa hän poseeraa kameralle piirretty muotokuva kasvojensa edessä. ”Liikun paljon yksin luonnossa, ja minulla on aina kamera mukana. Kuvaan paljon ja olen halunnut ottaa kuvia, joissa olisi mukana myös joku ihminen. Ja se joku on ollut yleensä minä itse, helpointahan se on. Nykyään kuljenkin kameran ja jalustan kanssa”, hän kuvaillee. Omakuvissa hän on kokeillut viime aikoina erilaisia eläimiä, kuten lehmiä, susia ja kettuja, mutta viime aikoina peurat ovat olleet usein esillä. ”Ehkä siksi, että koen peuran olevan itseäni lähimpänä eläimenä”, Hirsiaho kuvaa. Peuroihin liittyy myös hänen valokuvaprojektinsa Deer Diary, jota hän on työstänyt myös kartanolla.

Muuttuva äänimaisema

Hirsiaho kehuu myös kartanon ja sen ympäristön oma äänimaisemaa, joka on hänestä todella hieno. Hän on liikkunut paljon nauhurin kanssa ja nauhoittanut erilaisia ääniä. Hän on myös piirtänyt äänien pohjalta: ensin hän on nauhoittanut vaikkapa heinäsirkan ääntä, ja sen jälkeen kuunnellut sitä ja miettinyt mitä se tuo mieleen. Sen jälkeen hän on piirtänyt mielikuvien pohjalta.

Luonnon muuttuva äänimaisema on antanut paljon uutta. Hänen työskentelyjaksonsa alussa oli paljon erilaisia eläinten ääniä: oli uskomattomia määriä hanhia, lauma lehmiä ja lampaita. Nyt äänimaisema on hiljentymässä ja nauhoitteista kuuluvat lähinnä naakkojen ja korppien äänet. Hirsiaho on äänittänyt myös muita ääniä tulevaan animaatioonsa, kahvinkeittimestä lähtien.

Kuuntelulehmät laitumella

Hirsiaho on monipuolinen taiteilija, joka kuvataiteiden lisäksi soittaa myös kitaraa. Hän kertoo musiikin esittämiseen liittyvästä esiintymiskammostaan, johon hän on saanut apua yllättävältä taholta. ”Soitin rantaniityn mustille lehmille kitaraa, ja ne tulivat kiltisti riviin kuuntelemaan, kun soitin ja lauloin niille. Yritin soittaa myös lampaille, mutta niitä se ei kiinnostanut”, Hirsiaho sanoo hymyillen.