Ympäristöongelmat ratkaistaan ymmärtämällä ihmistä

Mitä annettavaa humanismilla voi olla ympäristötieteelle?

Koneen Säätiön Ekologinen kompensaatio – viherpesua vai pesunkestävää vihreyttä? -seminaarissa puhuneen ympäristöhumanisti Karoliina Lummaan mielestä ympäristöongelmia ei voi ratkoa tuntematta kulttuureja, kirjoittaa Koneen Säätiön kesätyöntekijä Matti Koivisto.

Lummaa käsitteli esitelmässään ekologisia kompensaatioita kulttuurisina kysymyksinä. Ekologisilla kompensaatioilla tarkoitetaan jonkin elinympäristön heikentämisen tai hävittämisen korvaamista vastaavia elinympäristöjä kunnostamalla. Lummaan näkökulma aiheeseen oli hyvin erilainen kuin seminaarin lukuisissa puhtaasti luonnontieteellisissä esitelmissä.

Tapahtumaan olikin nimenomaan haettu monitieteellisyyttä, sillä puhujien joukossa oli sekä biologeja että humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Karoliina Lummaa toimii kirjallisuuden ja ympäristöhumanismin tutkijana Turun yliopistossa. Lummaa on koulutukseltaan filosofian tohtori ja käsitteli väitöskirjassaan (2010) lintujen konkreettisuutta suomalaisessa 1970-luvun ympäristörunoudessa.

Esitelmän alussa yleisöä Lummaa taustoitti yleisöä ihmistieteellisestä ympäristöntutkimuksesta eli ympäristöhumanismista. Ihmistieteellinen ympäristöntutkimus tutkii ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja kattaa useita eri osa-alueita. Ympäristöhumanistit tutkivat muun muassa luonnon kuvausta taiteessa sekä ihmisen ja eläimen välistä suhdetta.

Ympäristöhumanistit pyrkivät ymmärtämään ympäristöongelmia tutkimalla niiden kulttuurista alkuperää. He näkevät ihmisten uskomusten, asenteiden sekä tapojen vaikuttavan suuresti niiden syntymiseen. Lummaa toi esitelmässään esille luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen ympäristöntutkimuksen päällimmäiset eroavaisuudet: luonnontieteilijät pyrkivät saamaan käsiinsä konkreettista dataa sekä selittämään tapahtumia objektiivisesti, kun taas humanistit pohtivat asioita tulkitsevasti ja kriittisesti abstraktilla tavalla.

Lummaa kertoi ongelman olevan se, ettei ympäristöhumanisteja usein kuunnella ympäristöntutkimuspiireissä. Hänen mukaansa tilanteen tulisi kuitenkin muuttua ja monitieteellisen tutkimuksen lisääntyä, sillä niin kauan kuin ihmiset hallitsevat maailmaa hyödyntäen ympäristöä omiin tarkoitusperiinsä, tulisi kulttuurien tuntemuksen merkitys ympäristöongelmien ratkaisussa ymmärtää. Ympäristöhumanistit näkevät esimerkiksi vallalla olevien normien ja uskontojen vaikutukset ihmisten toimiin.

Toiseksi esitelmässä tuotiin esille luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuksien kytkökset. On tehty havaintoja, joiden mukaan niillä alueilla, joissa biodiversiteetti on suuri, esiintyy myös monia eri kulttuureita. Tämä tukee väitettä, jonka mukaan kulttuuri on vahvasti kytköksissä luontoon. Teoria tukee myös uskomusta alkuperäiskansojen ekologisista elämäntavoista. Väitettä on kuitenkin kritisoitu, sillä siitä ei ole esitetty selviä luonnontieteellisiä todisteita.

 

Monet humanistit ovat Lummaan mukaan tulleet siihen tulokseen, että ilman luontoa ei ole myöskään kulttuuria. Heidän mukaansa kaikki materiaaliset ja hengelliset ihmisen tuotokset ovat jollain tapaa aina olleet riippuvaisia ympäröivästä luonnosta.

 

Luonnolla on henkistä arvoa myös eläimille

Ekologisista kompensaatioista puhuessaan Karoliina Lummaa toi esiin niitä kysymyksiä, joita humanisteilla on esittää. Päällimmäisenä hän korosti kompensaatioiden kulttuurisia kompastuskiviä. Lummaa toi edelliseen kohtaan viitaten esiin sen, että biodiversiteettimenetykset ovat myös kulttuurillisia menetyksiä. Voidaan myös esittää kysymys, voiko tietyn alueen tuhoamisen korvata jossain muualla, sillä jokaisella alueella on oma historiallinen arvonsa. Voidaan jopa väittää, että alueilla on henkistä arvoa muillekin lajeille kuin ihmiselle: Lummaa puhui metaforisesti ”eläinten kulttuurista”. Toinen mahdollinen epäkohta ekologisissa kompensaatioissa on Lummaan mukaan se, toteutuuko tasa-arvo eri yhteiskuntaluokkiin ja ryhmiin kuuluvien ihmisten välillä. Jos esimerkiksi rikas maanomistaja haluaa luovuttaa maansa teollisuudelle ja kompensoida sen jossain muualla, onko alueen huono-osaisemmilla lainkaan sananvaltaa?

 

Moraali kompensaatioiden taustalla?

Lummaa on ympäristöhumanistina tutkinut ihmisen suhdetta luontoon, ja kompensaatioista puhuttaessa nousee esille kysymys siitä, minkälaisena luonto nähdään. Pidetäänkö luontoa ihmisen omistamana hyödykkeenä, jota voi vapaasti hyödyntää ja joka on täysin erillisenä ihmisten omasta historiasta? Humanisteja kiinnostaa myös moraali ekologisten kompensaatioiden takana. Ajattelevatko ihmiset, että heidän pitää vain hyvittää luonnolle aiheuttamansa vääryydet?

Nykymaailmassa on syytä pohtia myös sitä, ovatko ihmiset alkaneet eriytyä luonnosta kokonaan, jolloin luontoa voidaan pitää asiana, jota ihminen voi täysin kontrolloida, esimerkiksi luomalla uusia elinympäristöjä. Lummaan mukaan useat tutkijat pitävät biodiversiteetin ylistämistä erikoisena, sillä sen avulla eriarvoistetaan alueita pelkästään niiden lajirikkauden perusteella.

Lummaa kehotti eri tieteenalojen edustajia pohtimaan, miten monialaista tutkimusta saataisiin kehitettyä ekologisten kompensaatioiden saralla. Hän myös korosti kompensaatioiden epävarmuutta, jota saataisiin toisaalta vähennettyä tutkimalla spesifejä tapauksia monitieteisesti. Viimeiseksi Lummaa esitti vielä kriittisen näkemyksen, jonka mukaan ekologisia kompensaatioita voidaan pitää yhtenä merkkinä ympäristön hälyttävästi heikkenevästä tilasta.

Minulle lukiolaisena Lummaan esitelmä oli hyvin avartava. Hänen kuvauksensa ympäristöhumanismista ja sen eri osa-alueista oli uutta ja mielenkiintoista, sillä peruskoulussa ja lukiossa tieteenaloja käsitellään hyvin suppeasti ja käytännönläheisesti. Olen henkilökohtaisesti kiinnostunut humanistisesta elämänkatsomuksesta, ja esitelmä antoi syvällisiä ja laajoja näkökulmia ekologisiin kompensaatioihin. Kulttuuriset kysymykset jäävät helposti vähemmälle huomiolle esimerkiksi luonnontieteellisessä tutkimuksessa, joten on suunnattoman tärkeää, että humanistitkin tuovat ajatuksiaan esille ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Koneen Säätiön kaksipäiväisen tapahtuman (9.–10.6.) tavoitteena oli pureutua ekologisten kompensaatioiden maailmaan tieteenalojen ja taiteen yhteistyöllä. Tilaisuudessa yhdistettiin yhteiskunnan, ekologian, taloustieteen ja kirjallisuuden tutkimuksen sekä taiteen näkökulmia. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Biodiversity Now! -hankkeen ja Suomen Habitaattipankin sekä Ympäristötiedon Foorumin kanssa.

 

Teksti ja kuva: Matti Koivisto

Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen ja Koneen Säätiön kesätyöntekijä.

Katso Karoliina Lummaan esitys Ekologiset kompensaatiot kulttuurisena kysymyksenä