Vuoden nuori taiteilija tutkii queer-identiteettiä ja sen politiikkaa

Huumori on J. A. Juvanin rakkain instrumentti.

Vuoden 2018 nuoreksi taiteilijaksi juuri valittu J. A. Juvani (s. 1988) on Koneen Säätiön rohkea tekijä, jonka ”Drag is my fucking gender, queer is my fucking sexuality” -projekti käsittelee sukupuolirooleja ja normeja. Siinä taiteilija tutkii queer-identiteettiä ja siihen liittyvää normit ylittävää liukumista. Tutkimuksen kohteina ovat sukupuolitetut kehot, niihin liittyvät myytit sekä performatiivisuus.

Pohjois-Suomesta kotoisin oleva taiteilija työstää tällä hetkellä trilogiaa, jonka kolme osaa ”WITH ALL MY LOVE”, ”ONE-MAN SHOW” ja ”BEYOND DRAG” pureutuvat aiheeseen eri näkökulmista. Trilogia julkaistaan tulevaisuudessa kuvaa ja tekstiä yhdistävinä esseekokoelmina. Essee tarkoittaa Juvanin tapauksessa subjektiivista tutkielmaa, jossa taiteilija lähestyy aihettaan henkilökohtaisesta kokemuksesta käsin joko tekstiä tai kuvaa käyttäen.

Juvani kertoo löytäneensä tekstin ilmaisumuotona maisteritutkintoa suorittaessaan.

”Teksti nousi tärkeäksi työkaluksi Kuvataideakatemiassa lopputyötä tehdessä. Osa trilogian julkaisuissa mukana olevista teksteistä on lyhyttä ja ytimekästä proosaa ja osa on aforismeja. Mukana on myös asiatekstiä.”

Lähteinään Juvani käyttää muun muassa verkosta löytämiään keskusteluja. Näin hän pääsee tehokkaasti kiinni niihin myytteihin, joita seksuaalisuuteen ja sen performatiiviseen luonteeseen liitetään.

Ihanat miestissit

Juvani identifioituu voimakkaasti poliittiseksi taiteilijaksi. Taiteilija puhuu queer-identiteetistä ”poliittisena seksuaalisuutena”, ”poliittisena kehona” ja ”poliittisena sukupuolena”.

Queerin tutkimuksen kohteena voi olla esimerkiksi läski ja sen kauneus. Kehonkuvan kautta voi tarkastella vaikkapa halua, siihen kasvamista ja sitä, millaisen halun kohteena keho voi olla.

Juvani on todennut olevansa rakastunut miestisseihin. Miestissit, pehmeä vartalo ja kehon runsaus liittyvät omaan fetisistiseen kulttuuriinsa, joka kulkee vakiintuneita normeja ja traditionaalista kauneuskäsitystä vastaan.

Keskeisenä työvälineenä Juvanilla on huumori.

”Huumori on rakkain instrumenttini. Se on myös keino, joka auttaa selviämään maailmassa. Huumori voi olla kriittistä ja kontrastia luovaa. Se paljastaa dynamiikkaa. Sitä voi käyttää myös rakentavasti, vaikka lähtökohtaisesti huumorin ei välttämättä edes tarvitse olla rakentavaa.”

Juvanin teoksia katsellessa voi huomata, kuinka huumori saa hänellä usein dragin asun. Drag onkin lajina tyypillisesti humoristinen. Keskeistä sille on ironia ja karnevalismi. Esimerkiksi teoksessa, jossa Juvani esittää dragia traktorin kauhasta käsin, kommentoidaan erilaisia miehen rooliin ja identiteettiin liittyviä myyttejä.

Likaa ja feminismiä

Juvani valmistui kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2013 Tampereen ammattikorkeakoulusta ja kaksi vuotta myöhemmin taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Humoristisesta otteesta huolimatta molemmat lopputyöt käsittelevät raskaita aiheita, kuolemaa ja masennusta. Kandinäyttelyssä oli esillä muun muassa kengät, joilla ei voinut kävellä, särkynyttä sydäntä kantava t-paita, masennuslääkkeitä ja käyttämättömiä kondomeja.

Masennuksen ja kuoleman kuvauksen kautta voi huomata, kuinka seksuaalisuuden ja identiteetin tutkiminen lähestyy aina vääjäämättä likaa ja abjektia eli pois heitettyä ja torjuttua. Myöskään feministiset ja queer-yhteisöt eivät ole vapaita häpeästä.

”Identifioidun itse feministiksi. Feminismin kentällä on kuitenkin sellaista liikehdintää, joka rajaa naiseuden ja feminismin vain tietynlaisille naisille kuuluviksi. Esimerkiksi transnaiset eivät mahdu aina feminismin valtavirran asettamiin rajoihin.”

Monet Juvanin käsittelemät teemat ovat tuttuja taiteen historiasta. Erityisesti lika, seksuaalisuus, arjen poliittisuus ja performatiivisuus ovat kulkeneet jo pitkään yhteistä tietään taiteen eri diskursseissa. Tabujen käsittely ja normatiivisten rajojen tunnustelu ovat itsessään perinteisiä taiteen tutkimuskohteita.

”Taide ei ole rajoja pystyttävää. Se on lähtökohtaisesti problemaattista. Sille tulee antaa myös antaa vapaus olla ongelmallista ja paljastaa asioiden todellista luonnetta. Tämä voi olla väkivaltainenkin prosessi.”

Rajojen koetteleminen kannattaa. Työn kautta oppii tuntemaan itseään ja omaa kulttuurista ympäristöään. Siinä missä normit rajoittavat ne myös antavat etuoikeuksia.

”Valkoihoinen heteromies on etuoikeutettu, mutta joku hinta tuosta asemasta tulee kulttuurissa maksaa. Työssäni kysyn, onko tuo hinta sen arvoista.”

Vuoden nuori taiteilija -palkintoon kuuluu 20 000 euron stipendi ja näyttely Tampereen taidemuseossa sekä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa. Tampereella ensi kesänä avautuva Vuoden Nuori Taiteilija -yksityisnäyttely on järjestyksessään Juvanin toinen.

Teksti: Sini Mononen