Eniten pelottaa viranomaistottelemattomuus

Koneen Säätiön rahoittama ympäristöaktivismin tukahduttamiseen pureutuva Rikollistettu aktivismi ja demokratian reunaehdot -hanke jalkautti tutkimusta kesäkuussa Greenpeacen Nousu-festivaalilla. Keskustelutilaisuus koostui hankkeen tutkijoiden alustuksesta, ympäristö- ja Palestiina-aktivisti Tero Monosen haastattelusta ja paneelikeskustelusta. Aktivismin tukahduttamiseen liittyen panelisteja huolestutti erityisesti viranomaistottelemattomuus.

Mitä tukahduttaminen tarkoittaa?

Tukahduttaminen on prosessi, jossa pyritään estämään, rajoittamaan, hallitsemaan tai leimaamaan epätoivottua poliittista toimintaa. Se voi olla sekä näkyvää että huomaamatonta, ja siihen voi osallistua useita toimijoita viranomaisista muihin ryhmiin. RAIDER-hankkeessa tutkimme, miten ympäristöaktivismia pyritään rajoittamaan Suomessa ja millaisia vaikutuksia sillä on aktivismiin.

Tyhmä ja älykäs tukahduttaminen

Alustuksessa erotettiin ”tyhmä” ja ”älykäs” tukahduttaminen toisistaan. Karkeasti ottaen niin sanottu tyhmä tukahduttaminen on näkyvää, usein fyysistä väkivaltaa, ja altista vastareaktiolle, kun taas älykäs tukahduttaminen toimii hienovaraisemmin ja siksi usein tehokkaammin.ⁱ Tyhmästä tukahduttamisesta mainittiin esimerkkeinä Yhdysvaltojen ICE-joukkojen tappamat aktivistit Minneapolisissa ja Israelin IDF-sotilaiden fyysinen ja seksuaalinen väkivalta flotilla-aktivisteja vastaan. Sen sijaan Suomen kontekstiin tuntuisi paremmin sopivan älykkään tukahduttamisen käsite. Täällä poliisi on vaikuttanut pääasiallisesti hyödyntävän omaa laintulkintavaltaansa ja viranomaisasemaansa Elokapinan toiminnan rajoittamiseen esimerkiksi aloittamalla kevyin perustein esitutkintoja julkisesta kehottamisesta rikokseen, petoksesta, rahankeräysrikoksesta ja sepittämällä hakemusperusteet televalvontalupaa varten.

”Tyhmä” tukahduttaminen konkretisoitui Tero Monosen kertomuksessa kokemuksistaan Global Sumud -flotillalta, kun hän oli tullut israelilaisten sotilaiden kaappaamaksi yrittäessään viedä humanitaarista apua Gazaan. Hän kuvasi kohtaamistaan Israelin armeijan kanssa tilanteena, jossa aktivistien väkivaltainen kohtelu oli avointa, näkyvää ja brutaalia. Hän kertoi hämmentyneensä, miten huumorilla jopa asepalvelustaan suorittavat alokkaat suhtautuivat aktivistien nöyryyttämiseen. Juuri tällainen tukahduttaminen voi synnyttää helposti vastareaktion: sen sijaan, että toiminta hiljenisi, se radikalisoituu, kasvaa, saa lisää huomiota ja sympatiaa. Kuitenkaan rajukaan tukahduttaminen ei välttämättä tuota vastareaktiota, jos se ei saa näkyvyyttä eikä sitä kukaan kehystä kohtuuttomaksi. Teron mukaan olennaista oli, että kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben-Gvirin avoimen halveksuvasta käytöksestä flotilla-aktivisteja kohtaan kertova video levisi somessa. Ilman videota Israel tuskin olisi saanut minkäänlaisia diplomaattisia sanktioita.

Tukahduttamisen hiekkakakku ja viranomaisusko Suomessa

Vaikka kokoontumisvapaus on perustuslaissa turvattu, poliisin käytännön tulkinnat voivat rajata sitä merkittävästi. Paneelissa Tuuli Talvinko käytti ”hiekkakakun” käsitettä kuvatakseen tukahduttamisen kerroksellisuutta. Hiekkakakun alin taso on poliisin kenttäpäätös, esimerkiksi päätös lopettaa mielenosoitus. Kun osallistujat eivät noudata poistumiskäskyä, heistä syntyy rikosoikeudellinen kategoria: ihmisiä, joiden ”rikos” on tottelemattomuus poliisin poistumiskäskyä kohtaan. Tällä on konkreettisia seurauksia, joista muodostuu ”kakku”. Merkinnät voivat vaikuttaa työnsaantiin esimerkiksi turvallisuusselvityksen kautta, jossa viranomaisarvioilla on usein suuri paino. Samalla rikosepäilyt ja -tuomiot niskoittelusta voivat toimia perusteena uusille valvontakeinoille. Hiekkakakku on kuitenkin hauras: jos kenttäpäätökset eivät kestä oikeudellista tarkastelua, eli poistumiskäskyä ei ole annettu poliisin kokoontumislaista tulevan toimivallan rajoissa, koko rakenne voi murentua.

Entinen poliisi Jari Taponen kuvasi ilmiötä viranomaistottelemattomuutena: jos viranomainen toimii tavalla, joka ei ole lainmukaista tai perusoikeusmyönteistä, ongelma ei ole vain yksittäisissä päätöksissä. Viranomaistottelemattomuus syntyy perusoikeusvihamielisessä poliittisessa ilmapiirissä, joka vaikuttaa myös poliisin toimintaan. Julkinen keskustelu tuottaa autoritaarisia käytänteitä.

Taponen kiinnitti myös kriittistä huomiota suomalaisten poikkeuksellisen vahvaan luottamukseen poliisiin. Taposen mukaan tämä luottamus voi perustua enemmän yleiseen viranomaisuskoon kuin omiin kokemuksiin. Tutkimus viittaa siihen, että niillä ryhmillä, jotka ovat useammin tekemisissä poliisin kanssa – kuten etnistä profilointia kokevilla ryhmillä – luottamus voi olla heikompi. ”Kansalaistottelematonta ympäristöliikettä enemmän pelottaa viranomaistottelemattomuus”, Taponen totesi ja sai yleisöltä aplodit.

ⁱKäsitteiden saamat sisällöt ovat kuitenkin aika- ja paikkasidonnaisia ja ne tulee ymmärtää analyyttisina kuvauksina eikä normatiivisina arvostelmina. ”Älykäs” ja ”tyhmä” tukahduttaminen eivät myöskään sulje toisiaan pois vaan älykkäällä tukahduttamisella voidaan pohjustaa ja oikeuttaa tyhmää tukahduttamista.