Ydintekniikka on moraalinen sokea piste

Poliittinen puhe peittää alleen ydinaseiden tuhovoimaisen teknisen luonteen ja konkreettiset seuraukset. Ydintekniikan ja erityisesti ydinaseiden käyttöön liittyy lukuisia konkreettisia moraalisia kysymyksiä, jotka eivät saa huomiota vaikka Suomi on sitoutumassa ydinaseiden käyttöön maaperällään.

Ydintekniikan tehokkuuden kaksinainen luonne

Suomessa on totuttu arvioimaan ydintekniikan hyvyyttä ydinvoimaloiden sähköntuotannon määrällä. Sen sijaan meillä ei ole laajaa perinnettä tarkastella ydintekniikkaa sen sotilaallisten sovellutusten kautta. Myös tästä syystä tänä keväänä tapahtunut lakimuutosprosessi ydinaseiden sallimiseksi Suomessa ei saanut aikaan merkittävää kriittistä keskustelua siitä, millaisista aseista puhutaan.

Lisäksi on totuttu siihen, että poliittiset kysymykset asettuvat mustavalkoiselle akselille, puolesta ja vastaan, hyvään ja pahaan, ja niin edelleen. Valtaosa suomalaisista kannattaa ydinvoimaa osana energiapalettia sen oletettujen hiilidioksipäästöjen vähentämismahdollisuuksien takia. Samalla suuri osa haluaa asua turvallisessa maassa, mutta vain osalle se tarkoittaa joukkotuhoaseisiin sitoutumista eli ydintekniikan käyttöä aivan toiseen tarkoitukseen.

Arvot voivat siis olla jaettuja, mutta käsitykset siitä, millaisin keinoin arvojen mukaisiin tuloksiin päästään, vaihtelevat radikaalisti. Ajankohtaisissa kysymyksissä arvovalintoja ohjaa myös se, mitä tietystä asiasta tiedetään tai mikä ylipäätään ymmärretään tietona. Syvällinen tekninen tai moraalinen tieto harvoin tavoittaa julkista keskustelua. Ydintekniikan voima jää helposti abstraktiksi, mistä seuraa se, ettei ydinaseiden tuhovoimaa ja riskejä ymmärretä. Kun ydinaseet verhotaan pelotepuheeseen, jää itse aseiden luonne huomaamatta: samat ilmiöt, jotka tekevät ydinvoimasta poikkeuksellisen tehokasta energiantuotannossa, tekevät ydinaseista poikkeuksellisen tehokkaita ihmisten tappamisessa. Alkuperäinen sana deterrence sisältää tämän teknisen ulottuvuuden, kun taas suomenkielisestä pelote-käsitteestä se on vähintään ajan myötä tippunut pois.

Ydinaseiden moraaliset ulottuvuudet

Miten ydinasekysymystä sitten voisi purkaa niin, että sen lukuisat moraaliset ulottuvuudet selkeytyisivät? Riippumatta siitä, suhtautuuko suopeasti vai kieltävästi ydinaseisiin, on tapana ajatella, mitä niistä seuraa. Keskeistä on siis ymmärtää ydinaseiden olemassaolon ja käytön moraaliset seuraukset.

Seurauseettisestä näkökulmasta nyt käsillä oleva ydinasekysymys jakautuu yksinkertaistettuna karkeasti kolmeen näkökulmaan:

1. Ydinaseiden käyttöalueen laajentaminen maksimoi pelotetta ja sen seurauksena turvallisuus lisääntyy.
2. Ydinaseiden uhka vaarantaa ihmishenkiä ja muuta elämää suhteettoman paljon mahdollisiin hyötyihin nähden.
3. Mikä tahansa sotilaallinen varustautuminen lisää turvallisuutta.

Pelotepolitiikka ja sotilaalliseen varustautumiseen nojaavat näkemykset perustuvat ajatukseen maksimoinnista. Siinä missä ensimmäisen näkemyksen perustana on ydinaseiden äärimmäinen luonne, nojaa kolmas näkemys yleiseen militaristiseen maksimointiin. Vaikka maksimoinnin luonne on erilainen, molemmat keskittyvät yhteen odotettuun tulokseen, oli se sitten diplomaattispoliittinen tai puhtaan aseellinen. Nämä näkemykset edustavat ydinaseiden historiassa sitä, miksi niiden kehitykseen oltiin alun perinkin valmiita investoimaan mittavia summia: maksimaalisella tuholla ja tuhon pelotteella oletettiin saavutettavan paitsi voittoja sodassa, myös pitkällä aikavälillä kasvavaa turvallisuutta. Tämä näkemys elää yhä ja jopa tutkimuksen piirissä on vuosikymmeniä käyty keskusteluja siitä, olisiko maailma ilman ydinaseita ylipäätään mahdollinen.

Toinen näkökulma sen sijaan on relationaalinen. Ydinaseita vastustavat filosofiset tai yhteiskunnalliset kannat yleensä vetoavat muihin seurauksiin, joita ydinaseilla on. Oletetun pelotteen lisäksi ydinasekritiikki kohdistuu ydinaseiden konkreettisiin vaikutuksiin, joista ensisijainen on tietenkin ydinaseiden laukaisemisen vaikutukset kuten mittavat siviiliuhriluvut ja luonnon pitkäaikainen tuhoutuminen. Näiden lisäksi ydinaseet ovat mittava menoerä, vaikka niiden määrä on radikaalisti vähentynyt 1980-luvusta. Liikuteltava ydintekniikka tietenkin sisältää myös ydintekniikan tavanomaiset riskit, vaikkei niitä laukaistaisi. Konkreettisten vaikutusten lisäksi ydinaseet pitävät yllä kauhua, joka ei jakaudu tasaisesti alueiden ja ihmisryhmien välille, vaan ydinaseilla, samoin kuin esimerkiksi suuren mittaluokan teollisuuslaitoksilla, on merkittäviä jako-oikeudenmukaisuuteen vaikuttavia seurauksia.

Rationaalisuuden luonne ydinasekysymyksessä

Onko ydintekniikan sotilaallisen käytön eriäville moraalisille näkökulmille löydettävissä yhteistä keskustelupohjaa? Oletuksia ja odotuksia, joihin moraalistekninen harkinta perustuu, voidaan purkaa. Silti, vaikka päästäisiin yhteiseen näkemykseen siitä, että ydinaseiden seurauksia pitäisi punnita monipuolisemmin, määräävät militaristinen kulttuuri ja esimerkiksi lähihistoria sitä, miten sotilaalliseen varustautumiseen suhtaudutaan. Tämä ja rajallinen ymmärrys ydintekniikan yleisestä voimasta ja historiallisista kytkennöistä piilottavat alleen ydinaseiden tuhovoiman. Jo vuosikymmenien takaisissa tutkimuksissa havaittiin, että ydinaseisiin sitoutuminen vaatii sitä, että rationaalisuus määrittyy maksimoimisen, ei harkinnan ja moraalisen punnitsemisen kautta.