Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 29.04.2026 Yksityinen metsänomistaja tarvitsee tietoa, tukea ja yhteisöä Silva ry:n Eeva Huttunen, Arja Alikoivisto, Jarkko Lehtopelto ja Yrjö Norokorpi (vasemmalta oikealle) kuvattiin Metsäkumppanit-vertaisverkoston jäsenen hoitamassa metsässä Mäntsälässä. Kuva: Aino Huotari TEKSTI Sandra Järvenpää Jaa: Halua hoitaa omaa metsää jatkuvan kasvatuksen keinoin ilman avohakkuita on enemmän kuin nyt tarjolla olevaa tietoa tai osaamista. Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry pyrkii vastaamaan tähän puutteeseen, ja keskittyy tukemaan luontoarvoja kunnioittavia metsänomistajia, jotka haluavat säilyttää hoitamansa metsän jatkuvasti puustoisena. Mistä on kyse? Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry:n hankkeessa Uudistavaa tietoa ja toimintaa metsänomistajille tuotetaan nimensä mukaisesti tietoa metsänomistajien tarpeisiin sekä tuetaan jatkuvan kasvatuksen ympärillä tapahtuvaa toimintaa eli siirtymää metsänkäsittelytapaan, jossa metsä säilytetään jatkuvasti puustoisena. Hankkeen tavoitteena on synnyttää metsänomistajien keskuuteen vahvoja vertaisoppimisen yhteisöjä ja tukea metsänomistajien aktiivista toimijuutta. Hankkeessa pyritään käytännön esimerkein, keinoin sekä tutkitun tiedon avulla oppimaan ja toteuttamaan luontoarvoja painottavaa metsätaloutta, joka voisi myös ylläpitää ja parantaa ekosysteemien tilaa. Metsänomistajien tiedon lisääntyessä ja verkostosta saatavalla tuella kiritetään Suomen metsäalaa asettumaan luonnon kantokyvyn rajoihin. Nelivuotinen työskentely jakautuu ”työpaketteihin”, joissa keskitytään vertaistukeen, omien tavoitteiden kartoitukseen, tiedon kerryttämiseen, verkkoalustoihin ja viestintään. Hankkeessa toimivat KTM, agrologi Arja Alikoivisto, FM Eeva Huttunen, yrittäjä Jarkko Lehtopelto, MMM Juuso Joona sekä MMT, dosentti Yrjö Norokorpi. Kysyntää oli selvästi ehtinyt patoutua. Kun sana Silva ry:n jatkuvaa kasvatusta tukevasta hankkeesta lähti kunnolla liikkeelle metsänomistajien keskuudessa, halukkaita osallistujia tuli ovista ja ikkunoista, kertoo hankkeen viestintävastaava Eeva Huttunen. ”Ensimmäistä Metsäkumppanit-ryhmää täytyi vähän hakea, mutta toinen saatiin kasaan kuin itsestään.” Metsäkumppanit on yksi Silva ry:n hankkeen niin kutsutuista työpaketeista. Se on yksityisten metsänomistajien vertaisverkosto, jossa opitaan, kysytään ja tuetaan, ja jossa Metsäkumppanit itse järjestävät jatkuvaan kasvatukseen tai muulla tavoin luontoarvot huomioivaan metsän käyttöön liittyviä tapahtumia omissa metsissään. ”Toukokuun lopussa yksi Metsäkumppani järjestää jo toisen tapahtumansa, jonka teemana on siirtyminen siemenpuutaimikosta jatkuvaan kasvatukseen. Kesällä taas Oulujoen varteen on tulossa pyöräilytapahtuma, jossa Metsäkumppani kertoo metsäkohteista, joiden ohi kuljetaan”, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja Arja Alikoivisto. Kuva: Aino Huotari ”monet metsänomistajat ovat kovin arkoja tuomaan omaa näkökulmaa mukaan keskusteluun.” Tietämisen vaade on metsäkeskustelussa kova Suomessa on yli 600 000 yksityistä metsänomistajaa. He omistavat metsämaasta 60 prosenttia, hiilinieluista 70 prosenttia sekä myyvät teollisuuden tarvitsemasta kotimaisesta puusta 80 prosenttia. Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen mukaan 25 prosenttia heistä toteuttaa jatkuvaa kasvatusta metsissään kokonaan tai osittain. Pellervon Taloustutkimuksen samana vuonna toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan taas jopa 57 prosenttia on kertonut siirtyneensä kokonaan tai osittain jatkuvaan kasvatukseen. Kerran kuussa Silva ry järjestää verkossa aamukahvitilaisuuden, johon kutsutaan tutkija tai metsäalan asiantuntija jakamaan osaamistaan. Alikoivisto sanoo, että osallistujat ovat kokeneet tapaamiset jopa terapeuttisiksi, kun saavat avoimesti kysyä ja kertoa omista epävarmuuksistaan metsäasioissa. ”Ihan perusterminologiankin kanssa painitaan. Joku kertoi, että ei ole kehdannut kysyä, että mitä se energiapuu oikein on. Ja niinhän se on, että jollekin se on puu, jota halataan ja josta saadaan energiaa, jollekin se on poltettavaksi myytävää puuta.” Alikoiviston mukaan monet metsänomistajat ovat kovin arkoja tuomaan omaa näkökulmaa mukaan keskusteluun. Silvan tilaisuuksissa heistä onkin tuntunut vapautuneelta, kun omia kokemuksia ja tunteita saa tuoda vapaasti esiin ilman, että joku iskee heti kiinni. Erityistä tuen tarvetta metsänomistajat tuntuvat kaipaavan myös sukupolvien välisten erimielisyyksien käsittelyssä. ”Sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyvät kysymykset ovat nousseet useissa tilaisuuksissa esille. Niissä voi olla voimakkaita tunteita ja perheen sisäisiä jännitteitä mukana, kun perheen vakiintuneet tavat ja metsänkäytön traditio voivat ohjata toimimaan kuten aina ennenkin. Lisäksi on tilanteita, joissa on haluttu toimia eri tavalla, mutta sitten taas tietoa ja palvelua on ollut vaikea saada”, sanoo Jarkko Lehtopelto, hankkeen konseptoinnin ja viestinnän asiantuntija sekä Silva ry:n puheenjohtaja. Alikoivisto lisää, että yksikin Metsäkumppani oivalsi hankkeen työpajassa, millä argumentilla saa perusteltua jatkuvaa kasvatusta omalle isälleen: hän haluaa jättää metsän luontoarvoiltaan rikkaammaksi, kuin mitä se nyt on. Kuva: Aino Huotari ”Systeeminen muutos on iso asia, mutta se voi tapahtua metsänomistaja kerrallaan.” Systeemistä muutosta metsänomistaja kerrallaan Silva ry:n hanke on monipuolinen ja kunnianhimoinen. Muissa hankkeen työpaketeissa kootaan ja jaetaan tietoa metsänomistajien tarpeisiin, luodaan malli metsänomistajan ja metsäammattilaisen väliseen vuorovaikutukseen, rakennetaan verkkoalustoja, tuotetaan barometritietoa luontoarvoja painottavista metsänomistajista sekä viestitään ulospäin. Metsien käytön suhteen hanke tavoitteleekin systeemistä muutosta. ”Systeeminen muutos voi lähteä siitä, että tuodaan vaihtoehtoja esiin näkyvästi ja hyvin, viestitään että voi tehdä eri tavalla”, sanoo Lehtopelto Suomessa on ollut historiallisesti verrattain vahva metsien käytön sääntely. Vasta vuonna 2014 voimaan tulleen uuden metsälain myötä jatkuva kasvatus on tullut ylipäätään mahdolliseksi. Siihen asti, aina kun metsä saavutti tietyn iän, velvoitettiin metsänomistajaa tekemään avohakkuu. Jos lähti sen sijaan tekemään vaikkapa yläharvennusta, saattoi joutua käräjille, kertoo Alikoivisto. Tämän takia Suomessa on kattava verkosto ja osaaminen jaksollisen kasvatuksen menetelmissä, siis avohakkuissa. Vuoteen 2014 asti myös jokaisen metsänomistajan täytyi kuulua paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, jota sitten konsultoitiin hakkuiden lähestyessä ja jotka monesti tekivät myös hakkuusuunnitelman. Siksi niissäkin osaamista on edelleen pitkälti vain jaksollisessa kasvatuksessa. ”Systeeminen muutos on iso asia, mutta se voi tapahtua metsänomistaja kerrallaan”, toteaa Alikoivisto. ”Yksikin metsänomistaja sanoi, että oma metsä on koelaboratorio kestävyyssiirtymälle.” Maan kattavaa osaamista Vuoden 2025 Ilmasto- ja luontobarometrin mukaan 75 prosenttia suomalaisista ajattelee, että metsien hakkuutapoihin ja hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta vähiin käyvät hiilinielut säilyisivät. Metsien avohakkuu on suurin syy myös lajiston köyhtymiselle. Lisäksi Suomi on metsätyypeiltään monimuotoinen maa ja one size fits all -ajattelu istuu haastateltavien mukaan varsin huonosti todellisuuteen. Huttusen mukaan erilaisten metsien variaatio onkin ollut hankkeessa antoisaa. Metsänomistajia on ympäri Suomea, ja heidän haasteensa voivat olla hyvin erilaisia. ”Siksi me pyrimme kannustamaan heitä myös paikalliseen yhteistyöhön.” Huttunen lisää, että sitten kun tietoa alkaa kertyä, metsänomistajilla on aina se oma metsä, jossa tietoa voi soveltaa käytäntöön. ”Yksikin metsänomistaja sanoi, että oma metsä on koelaboratorio kestävyyssiirtymälle.” Lehtopelto kertoo, että sekä yhdistyksen että hankkeen tärkeä tavoite onkin saada myös jatkuvan kasvatuksen harjoittaminen, tarve ja osaaminen näkymään maanlaajuisesti. ”On yksittäisiä ammattilaisia, jotka on erikoistuneet jatkuvaan kasvatukseen, mutta meillä ei ole pisteitä kartalla. Joten yksi tavoite on, että saataisiin metsänomistajien kautta näkyväksi tätä toimintaa, ja sitä kautta kannustaa myös ammattilaisia tarjoamaan näitä palveluita. Tarvetta jatkuvan kasvatuksen palveluille on joka puolella Suomea.” ”Suojelun rinnalle haluamme tuoda näkökulman, että metsiä voi hyödyntää taloudellisesti myös ottamalla luontoarvot paremmin huomioon.” Metsänomistajilla on paljon valtaa Seuraavaksi hankkeessa aletaan edistää työpakettia nimeltä Metsätahto. Siinä yksittäinen metsänomistaja määrittelee oman metsänsä hoitotavat tekemällä tavoitekartoituksen. Kartoituksessa määritellään, millaiset asiat ovat metsänomistajalle tärkeitä oman metsän hoidossa. Niitä voivat olla esimerkiksi hiilinielujen vahvistaminen, lähivesien suojelu tai monimuotoisuuden tukeminen. Samalla metsänomistaja oppii, miten näitä tavoitteita voi käytännössä edistää omassa metsässä – vesistöjen tapauksessa esimerkiksi jättämällä tietyn levyinen suojakaista vesistöjen ympärille. Lopuksi metsänomistajalla on dokumentti, jota hän voi käyttää toimiessaan metsäsuunnittelijan kanssa. Huttusen mukaan hankkeessa ei keskitytä ainoastaan jatkuvaan kasvatukseen, vaan myös luontoarvojen huomiointiin metsän käytössä. Aamukahveilla on puhuttu esimerkiksi siitä, miten tehdään hyvä lintumetsä ja miten tukea maaperän hyvinvointia metsäsuunnittelussa. ”Me yhdistyksenä kannatamme ehdottomasti myös suojelua. Sen rinnalle haluamme kuitenkin tuoda näkökulman, että metsiä voi hyödyntää taloudellisesti myös ottamalla luontoarvot paremmin huomioon, ja ilman avohakkuita.” Huttunen muistuttaa, että yksityisillä metsänomistajilla on paljon liikkumavaraa. ”Jos miettii sitä muutoksen mahdollisuutta, niin kukaan ei sido heidän käsiään.” Ja juuri tuota me haluamme vahvistaa, Alikoivisto lisää. ”Että metsänomistajana sinulla on paljon valtaa. Sinä päätät, mutta samaan aikaan tarvitset tukea, yhteisöä ja vertaista.” Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilytetään jatkuvasti puustoisena, eli avohakkuita ei tehdä. Tavoitteena on metsä, jossa on monia luontaisia puulajeja ja eri-ikäisiä puita. Hakkuissa korjataan enimmäkseen tukkikokoisia puita, mutta aina myös suuria puita jätetään tukemaan monimuotoisuutta ja siementuotantoa. Suomessa on ollut historiallisesti vahva metsien käytön sääntely. Vuosikymmenien ajan avohakkuisiin perustuva jaksollinen kasvatus oli käytännössä ainut sallittu metsien käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 jatkuva kasvatus tuli mahdolliseksi menetelmäksi, ja se kiinnostaa yhä useampia metsänomistajia. Suomen metsätaloudessa painottuu avohakkuisiin perustuva jaksollisen kasvatuksen menetelmä. Avohakkuu on suurin syy lajiston köyhtymiselle ja avohakattu alue voi olla hiilen lähde kymmeniä vuosia. Jatkuvalla kasvatuksella on mahdollista tuottaa laadukasta puuta huomioiden metsän moninaiset arvot. Metsän jatkuvan kasvatuksen osaaminen kasvaa, kun metsänomistajat vaativat vaihtoehtoja. Systeeminen muutos voi tapahtua metsänomistaja kerrallaan. Mäntsälässä huhtikuussa 2026 järjestetty Metsäkumppanit-tapaaminen kokosi yhteen metsänomistajia vertaisoppimaan jatkuvasta kasvatuksesta tai muulla tavoin luontoarvot huomioivasta metsän käytöstä sekä tutustumaan verkoston jäsenen hoitamaan metsään. Kuva: Aino Huotari