Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 22.04.2026 Nykyesityksen näyttämöllä kohtaavat erilaiset tekijät, esitysmuodot ja yleisöt Nykyesityksen näyttämö -työryhmäläiset Anna Maria Häkkinen, Riikka Thitz ja Erno Aaltonen kuvattiin hankkeen näyttämönä toimivassa Studio Pasilassa. Kuva: Katariina Männikkö TEKSTI Heidi Horila Jaa: Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön pilottihanke sai alkusysäyksensä vapaan kentän esittävän taiteen ammattilaisten vetoomuksella vuonna 2019. Toiveena oli, että Helsingin Kaupunginteatteri jakaisi resurssejaan, kuten työskentely- ja esitystiloja sekä tekniikkaa, vapaan kentän käyttöön. Mistä on kyse? Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön kaksivaiheista pilottihanketta 2021–2023 ja 2024–2025 on toteutettu Koneen Säätiön hankerahoituksella. Tavoitteena tarjota Helsingin Kaupunginteatterin resursseja vapaan kentän esittävän taiteen ammattilaisten käyttöön, lisätä vuoropuhelua kiinteän ammattiteatterin ja taiteen freelance-kentän välillä, monipuolistaa Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa, ja tavoittaa uusia potentiaalisia yleisöjä. Nykyesityksen näyttämönä on toiminut Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasila. Keväisin toteutettavat hankkeen omatuotannot on valittu keskusteluin käytävällä kutsuperiaatteella, ja kesäisin toteutettaviin taiteilijoiden omarahoitteisiin residenssijaksoihin avoimen haastatteluhaun perusteella. Koreografi Anna Maria Häkkinen ja skenografi Erno Aaltonen poseeraavat yhdessä kuraattori Riikka Thitzin kanssa studio Pasilan näyttämöllä valokuvattavina. Lavasteina on muun muassa vaaleanpunainen sohva, jenkkijääkaappi ja mukavan näköinen nojatuoli. Tässähän ollaan kuin tv:stä tutun tilannekomedian maailmassa! Koreografin ja suunnittelijoiden lisäksi sekä vapaan kentän tanssijoista että Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijöistä koostuva työryhmä työstääkin parhaillaan 90-luvun tv-sitcomin genrestä ammentavaa teosta. Somatic Sitcom on osa Helsingin kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön pilottihankkeen ohjelmistoa. ”Meidät valittiin mukaan kutsuperiaatteella. Riikka lähestyi minua, ja keskustelimme siitä, millaista teosta olimme suunnittelemassa yhdessä Ernon ja dramaturgi Emil Santtu Uutun kanssa”, Häkkinen kertoo. Keskustelevuus onkin yksi Nykyesityksen hankkeen kulmakiviä. Pilotissa on haluttu tarkastella teatterin ja esitysten tuotantokäytäntöjä kriittisesti, ja saattaa yhteen tekijöitä eri puolilta esittävän taiteen kenttää. Yksi keskeinen seikka on ollut hakuprosessien toteuttaminen keskustelumuotoisesti. ”Olemme halunneet siirtyä pois kirjallisesta hakemusmuodosta, jossa hakijan kirjallisella taidolla kuvata teostaan on ollut perinteisesti suuri painoarvo”, Riikka Thitz kertoo. Kesäkautisin tapahtuvaan taiteilijoiden omarahoitteiseen residenssiin tekijät valitaan mukaan haastattelumuotoisen haun perusteella. Residenssitoiminta on toteutunut koko pilottihankkeen ajan, ja se jatkuu myös tulevaisuudessa. Kuva: Katariina Männikkö ”Haluamme tarjota erilaisille yleisöille uudenlaisia sisältöjä, jotka eivät ole välttämättä aiemmin kuuluneet teatterin repertuaariin.” Uudenlaisia esityksiä monenlaisille yleisöille Nykyesityksen käsite on yhtä aikaa liukuva ja monialainen. Sateenvarjokäsitteen alle mahtuu montaa esittävän taiteen lajia, ja studio Pasilan ohjelmistossa on nähty muun muassa tanssia, nukketeatteria ja ylipäätään perinteisen puheteatterin rajoja rikkovaa sisältöä. Alusta asti hankkeessa mukana ollut Thitz kertoo, että keskusteluun pohjaavan hakuprosessin lisäksi on alettu järjestää kuratoriaalisia tapaamisia taiteilijoiden kanssa, joissa he ovat voineet esitellä teosideoitaan. ”Tekijöillä on myös mahdollisuus saada palautetta teosideoistaan näiden tapaamisten pohjalta.” Potentiaaliset teosehdotukset käyvät läpi useamman keskustelukierroksen sekä talon sisällä että taiteilijoiden kanssa. Studio Pasilan näyttämölle valittavista teoksista päättää dramaturgiaatti, johon kuuluvat Helsingin Kaupunginteatterin johtaja Kari Arffman, teatterin ruotsinkielisen näyttämön Lilla Teaternin johtaja, Helsinki Dance Companyn johtaja sekä talon omia dramaturgeja. ”Koitamme löytää mukaan tekijöitä, joilla on selkeästi artikuloitua halua työskennellä isommilla teatterin näyttämöillä. Samalla haluamme tarjota erilaisille yleisöille uudenlaisia sisältöjä, jotka eivät ole välttämättä aiemmin kuuluneet teatterin repertuaariin”, Thitz kuvailee. Katsojamäärät ovatkin pilotin edetessä kasvaneet. Kuva: Katariina Männikkö Matkan varrella on ollut paljon opittavaa, molemmin puolin. Ymmärryksen lisääminen on kaiken keskiössä Nykyesityksen hanke käynnistyi alun perin vuonna 2019, jolloin joukko vapaan kentän esittävän taiteen ammattilaisia laati Helsingin Kaupunginteatterille yhteisen vetoomuksen, jossa toivottiin teatterin jakavan ja avaavan resurssejaan, kuten tiloja ja tekniikkaa, myös vapaan kentän käyttöön. Helsingin kaupunginteatterin johtaja Kari Arffman oli tuolloin jo talossa ja vastaanottamassa vetoomusta. ”Oli selvää, että jos jonkun, niin Suomen suurimman teatterin on otettava koppia vapaan kentän taiteilijoiden aseman parantamisesta ja kestävämmistä työskentelymahdollisuuksista”, Arffman muistelee. Omatuotannot rakentuvat kuitenkin Helsingin kaupunginteatterin omilla ehdoilla ja käytännöillä. Matkan varrella on ollut paljon opittavaa, molemmin puolin. Kirkkaimpana kärkenä Arffmanin mukaan on ollut keskinäisen ymmärryksen lisääminen ja kommunikoinnin parantaminen. ”Sekä vapaan kentän että kiinteän ammattiteatterin osalta on ollut tiettyä ennakkoasettelua toisiaan kohtaan. Tällä hankkeen mahdollistamalla yhteistyöllä olemme mielestäni onnistuneet purkamaan näitä jännitteitä”, Arffman sanoo. Hänen mukaansa esitystaiteessa, joka ei asetu perinteisen teatteridraaman lokeroon, käytetään joskus hankalia ja abstrakteja termejä. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että kommunikointiin kuuluu myös se, että uskaltaa itse myöntää, ettei ymmärrä kaikkea. Arffman vaatiikin Nykyesityksen ohjelmistoon valittavilta tekijöiltä asioiden selkeää sanoittamista. ”Vaikka tarjoamme Nykyesityksen näyttämöllä uudenlaisia esitysmuotoja, täytyy niissä ja teoskuvauksissa olla yleisöille tarttumapintaa ja samaistuttavuutta.” Sekä Thitz että Arffman toteavat, että pilottihanke ylipäätään mahdollistaa uusien, eri osapuolten välisten työskentelytapojen kokeilemisen ja erehdysten kautta oppimisen. Esitystaiteen ja teatterin erilaiset lähtökohdat ovat herättäneet teosprosessissa runsaasti keskustelua. Paikka yhteisen kielen luomiselle Työskentely Somatic Sitcomin tiimoilta sekä tanssijoiden Eséte Sutisen ja Hanna Ahdin, että talon omien näyttelijöiden Juha Jokelan, Vappu Nalbantoglun ja Antti Timosen kanssa on ollut Anna Maria Häkkiselle antoisaa. Näyttelijän työlle tyypillisen psykologisen lähestymistavan sijaan Somatic Sitcomissa lähtökohtana ovat olleet Häkkisen antamat keholliset tehtävät ja niistä syntynyt leikkisä koreografia. Muutkin esitystaiteen ja teatterin erilaiset lähtökohdat ovat herättäneet teosprosessissa runsaasti keskustelua, vaikkapa lavastuksen osalta. ”Teatterissa lavasteet, esimerkiksi ovet, ovat usein esittäviä ja toiminnallisia, eli ovi näyttää ovelta ja siitä voi kulkea läpi. Koreografisessa työskentelyssämme taas esineiden paino ja tuntuma korostuvat. Tällaisten lähestymisten kautta etsimme ja luomme esitykselle yhteistä toimintatapaa ja kieltä”, Erno Aaltonen toteaa. Nykyesityksen näyttämön pilottihankkeen tarjoaman työskentelyajan ja tilaresurssien lisäksi Häkkinen on tehnyt teoksen ennakkosuunnittelua hänen ja viiden muun taiteilijan perustaman rendezvous-taiteilijayhteisön kannattelemana. Häkkinen ja Aaltonen painottavat, että vapaan kentän sisällä on monia erilaisia ekosysteemejä, ja siellä ja vos-teatterissa työskentelyn välillä on tiettyä vastavuoroisuutta. ”Aiempi työskentelyni vapaalla kentällä, siellä ja sinne luotu rakenne, esimerkiksi se, että yhteisöllämme on työtilat, mahdollistaa osaltaan sen, että voin nyt toimia kiinteän teatterin olosuhteissa”, Häkkinen sanoo. Yhteystiedot Nykyesityksen näyttämön kuraattori Riikka Thitz, riikka.thitz@hkt.fi Nykyesitykset ovat tämän ajan esittävän taiteen muotoja, joissa eri taiteenlajit yhdistyvät toisiinsa ja joskus myös muihin aloihin, kuten tieteeseen. Ne ovat tietoisessa suhteessa edustamiensa taiteenlajien historiaan ja pohtivat esitysten tekemisen tapoja uudenlaisista näkökulmista. Nykyesitysten tekijät lähestyvät usein näyttämötilaa, esiintyjäntyötä ja esitysten suhdetta yleisöön omaperäisillä tavoilla.