Aamiainen: eriarvoisuus lasten lautasilla – monimenetelmällisyydestä tiedettä ja taidetta yhdistävässä hankkeessa

Miten eriarvoisuus näkyy lasten aamiaisissa? Ja mitä tapahtuu, kun tätä arkista ilmiötä tarkastellaan samanaikaisesti tieteen ja taiteen keinoin? Tässä blogissa avaamme kokemuksiamme hankkeesta, joka yhdistää eri aloilta tulevien tutkijoiden ja dokumenttielokuvan tekijän näkökulmia yhteen tarkastellakseen eriarvoisuutta lasten lautasella.

Monitieteisyys ja tieteidenvälisyys ovat tuttuja käsitteitä tutkimuksessa, mutta entä kun hanke yhdistää tieteen ja taiteen? Tässä vaiheessa matkaa koemme kuvaavaksi puhua monimenetelmällisyydestä ja tieteen ja taiteen yhdistämisestä. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Miten yhteistyö on kehkeytynyt hankkeen aikana – ja mitä siitä voi jo nyt sanoa?

Hankkeemme tarkastelee, miten eriarvoisuus näkyy lasten lautasilla päivän ensimmäisen aterian, aamiaisen, kautta. Aamiainen toimii tässä linssinä, jonka läpi katsomme laajempia yhteiskunnallisia rakenteita. Hankkeen taustalla on huoli taloudellisen eriarvoisuuden kasvusta ja terveyseroista hyvinvointivaltion kontekstissa. Haastattelimme 30 alakouluikäistä lasta ja heidän vanhempaansa perheen aamiaistottumuksista. Lisäksi hankkeeseen osallistuvia lapsia pyydettiin piirtämään unelmien aamiainen. Haastatteluiden lomassa valokuvasimme myös jääkaappien sisältöjä. Osa perheistä osallistui pelkkään tutkimukseen ja osa jatkaa yhä yhteistyötä dokumenttielokuvan kuvauksissa.

Yhteistyö: odotukset ja kehkeytyminen

Alkuvaiheessa meillä oli erilaisia odotuksia sen suhteen, mitä materiaaleja tutkimus ja taide voivat toisilleen tuottaa ja missä tahdissa. Dokumenttielokuvaa varten toivottiin tutkimustuloksia ja tutkimusta varten valmista videomateriaalia analysoitavaksi. Vähitellen meille kirkastui, ettei dokumentoimalla – sen enempää videoimalla, haastatteluilla kuin havainnoimallakaan – voi täysin tavoittaa “aitoa” aamupalaa. Sekä kuvattu että haastateltu aamiainen ovat aina rajattuja ja rajallisia esityksiä aamiaisesta. Aineiston keruu, analyysi ja raportointi vievät aikaa siinä missä elokuvan tekeminenkin. Monimenetelmällisessä, tiedettä ja taidetta yhdistävässä hankkeessa ei olekaan hedelmällistä ajatella, että jokin muoto edeltäisi toista tai kantaisi suurempaa totuusarvoa tarkasteltavana olevasta ilmiöstä. Yhteistyö kutsuu rinnakkaiseen tekemiseen, jossa molemmat prosessit rakentuvat samanaikaisesti, toisiaan kuunnellen.

Monimenetelmällisyys

Yhdessä tekeminen tekee näkyväksi myös sen, mikä tutkimuksessa muuten jäisi katveeseen. Mitä tutkimuksessa jää ymmärtämättä, jos pitäydymme vain litteroiduissa haastatteluissa?

Dokumenttielokuvan kautta aamiaisen kuvitteleminen kutsuu miettimään myös muita mahdollisia tutkimusmenetelmiä ja ottamaan todesta ne materiaaliset ja koetut todellisuudet, joissa aamiaista erilaisissa perheissä tehdään. Kysymään, millaiset ovat perheiden asumisen fyysiset ja materiaaliset järjestelyt; miten keittiö on sijoiteltu, minkälainen jääkaappi taloudessa on tai mitä erilaisia keittiölaitteita on käytettävissä: aifryereitä, paahtimia, voileipägrillejä? Miten aamiaista tehdään kodin tiloissa? Missä perheen jäsenet liikkuvat aamiaisen aikana? Miltä aamiainen kuulostaa? Mitä ääniä keittiöstä makuuhuoneeseen kantautuu? Vai kantautuuko mitään?

Monimenetelmällisyys voi myös tehdä näkyväksi sen, mitä aiheesta jää katveeseen, mikäli turvaudutaan ainoastaan totuttuihin menetelmiin ja pakottaa myös tutkijan reflektoimaan omia ennakko-odotuksiaan tutkittavasta aiheesta. Yhteistyön hedelmällisin tulos onkin erilaisten katvealueiden tai näkökulmarajojen hahmottaminen. Mitä tutkittavasta ilmiöstä jää piiloon? Mitä rajaamme pois?

Videomateriaalin kautta voidaan analysoida niitä materiaalisia ja aineellisia tiloja, joissa aamupala tapahtuu erilaisissa perheissä, ja joita haastatteluilla ei voi kokonaan tavoittaa. Tutkimustulokset edustavat aina osittaista totuutta tutkittavasta ilmiöstä, eikä mikään määrä valmiita tutkimuksia voi kokonaan tyhjentää yksittäistä ilmiötä. Yhteistyössä kiehtovaa onkin dokumentoinnin mahdollisuus löytää uusia kulmia aineellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin.

Aamupalan materiaalisuus ja moniaistillisuus

Yhdistäessään eri menetelmiä, tiedettä ja taidetta, hanke voi puhutella eri yleisöjä ja valottaa ilmiötä eri näkökulmista. Se haastaa myös tutkijan ajattelemaan uudella tapaa tutkimusmenetelmiä ja ensisijaisina pitämiämme aineistoja. Haastatteluista tehty litteroitu teksti on laadullisen tutkimuksen yksi keskeisin aineisto. Yhteistyö dokumenttielokuvaryhmän kanssa sai havainnoimaan aamupalaa moniaistisemmin. Esimerkiksi äänittäjän näkökulma voi paljastaa tutkijalle tutkimuksen sokean pisteen: keittiöstä sänkyyn kantautuvat äänet asemoivat aamiaiselle osallistuvan eri asemiin riippuen siitä, mitä mielikuvia äänet osallistujassa herättävät.

Se, että tieteellinen julkaisu ja dokumenttielokuva kertovat hankkeen tuloksistakin eri tavoin, ei ole ristiriidassa hankkeen tavoitteiden kanssa. Kumpikaan esitys ei ole enemmän totta kuin toinen. Kuvaaminen ja haastatteleminen ovat eri menetelmiä ja tiede ja taide eri tulkinta- ja kommunikointiväyliä, joita aihe yhdistää. Halu tehdä näkyväksi erilaiset todellisuudet, joissa aamupalaa tämän päivän Suomessa tehdään, yhdistää hankkeen erilaisia näkökulmia.

Ruokaympäristö on myös visuaalinen ympäristö: kuvat, joita näemme ja koemme aamiaisesta vaikuttaa siihen, minkälaisista aamiaisista unelmoimme, mistä on mahdollista unelmoida. Representaatio ei ole pelkkä heijastus todellisuudesta, kuten ei ole tutkimuskaan. Niihin sisältyvät näkökulma, teoreettinen viitekehys ja konteksti. Aamiaistutkimus ja dokumenttielokuva tekevät aamiaista! Tutkimuksen tekeminen jättää jäljen myös siihen, miten me tutkijoina teemme aamiaista. Aamupalahaastattelut saivat myös meidät haluamaan asioita, joita emme tienneet haluavamme, kuten suklaatahinia ja muroja.

Tiede ja taide ovat ajatusten herättämistä, tiedon lisäämistä ja kokemusten kaikupinnan luomista, empatian synnyttämistä. Ne ovat myös muutoksen vaatimista, epäkohdan osoittamista. Yhteistyö auttaa katsomaan omaa toimintaa kriittisesti ja ottamaan jatkossa paremmin huomioon totuttujen menetelmien näkökulmien rajallisuudet. Huomioimaan enemmän sitä, miten ruokavalinnat ja ruokaan liittyvät arkiset, toisteiset tavat muovautuvat suhteessa materiaaliseen ympäristöön, jossa aamiaiset tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta.

Monimenetelmällisessä hankkeessa ei voida olettaa, että yksi menetelmä olisi toista aidompi tai kronologisesti ensisijainen – totuus, josta muut tulkinnat johdetaan. Sen sijaan hankkeessa rakentuu rinnakkain ja samanaikaisesti useita tulkintoja ja kertomuksia aamupalasta, luokasta ja ruoasta lapsiperheissä aikana, jolloin taloudellisesti haastavat olosuhteet ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset heikentävät pienituloisten perheiden toimeentuloa. Tieteen ja taiteen keinoin tilannetta voidaan dokumentoida tuleville polville, mutta myös ravistella ja herättää huomaamaan, osoittaa, nostaa esiin, pakottaa katsomaan ja suostutella miettimään: pystymmekö parempaan.

Aamiainen – eriarvoisuus lasten lautasilla on Koneen Säätiön rahoittama hanke, joka tutkii ruokaan ja ravitsemukseen liittyvien hyötyjen, etuisuuksien ja haittojen epätasaista jakautumista yhteiskunnassa. Eriarvoisuus vaarantaa lasten yhtäläiset oikeudet terveyttä ja hyvinvointia tukevaan ravitsemukseen. Aamiainen-hanke pyrkii tiedettä ja taidetta yhdistämällä tekemään näkyväksi eriarvoisuutta lasten lautasilla.