Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 13.02.2025 Saaren kartano – kestävyyden toisella puolella Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 13.02.2025 Saaren kartano – kestävyyden toisella puolella Kietoutumisia kartoittamassa Keitä ovat Saaren kartanon muunlajiset asukkaat? Ketkä ovat pysyviä asukkaita, ketkä vierailijoita? Miten biokulttuurinen perintö ja monilajinen yhteistoiminta ovat muovanneet Mietoisten maisemaa? Beyond Sustainability 2.0 on maisema-arkkitehtuurin tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on tunnistaa ja tehdä Saaren kartanon ja Mietoistenlahden maiseman elävät olennot, monilajiset prosessit ja hoivan koreografiat. Jaa: Posthumanistisesta filosofiasta ja monilajisesta ajattelusta kumpuavat teoriat haastavat meitä tarkastelemaan suhdettamme muuhun elävään maailmaan uudella tavalla. Sen sijaan, että maisemat olisivat vain taustalla häilyviä näyttämöitä tai passiivisia kulisseja ihmisen toiminnalle, ne ovat itsessään aktiivisia kokonaisuuksia. Maisemat muodostuvat dynaamisista monilajisista prosesseista, joiden luomiseen osallistuvat lukemattomat toimijat, elämät ja elintavat. Nämä prosessit ja toimijuudet jäävät meiltä kuitenkin usein huomaamatta. Edellä mainitut riippuvuudet ja kytkökset ihmisten ja muun elävän maailman välillä ovat Beyond Sustainability 2.0 -tutkimusprojektin keskiössä. Hanke toteutetaan Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin tutkimusryhmän sekä Saaren kartanon tutkija- ja taiteilijaresidenssin yhteistyönä vuosina 2022–2026. Hankkeen tavoitteena on kehittää uusia tapoja viestiä maiseman ajallisista ja monilajisista kerrostumista sekä edistää uudistavaa suhdetta elävään maailmaan. Saaren kartanon alue, joka toimii hankkeen tutkimuskohteena, on kulttuurihistoriallisesti ja -perinnöllisesti poikkeuksellisen rikas. Kartanon pitkän historian aikana ihminen on läsnäolollaan ja toiminnallaan muokannut maisemaa ja vaikuttanut siinä eläviin lajeihin. Kartanon alueen kerroksellinen maisema on ihanteellinen kohde eri aikakausina vallinneiden ihmisten ja muunlajisten – kuten paikallisten eläin- ja kasvilajien – välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen ja esittämiseen. Näiden vuorovaikutussuhteiden tunnistamiseksi tutkimus hyödyntää sekä biokulttuurista että monilajista lähestymistapaa, jotka tarkastelevat kasvien, eläinten sekä ihmisten toimijuutta ja yhteistyötä elinympäristöjen muodostamisessa. Näitä lähestymistapoja käsitellään tarkemmin seuraavissa osioissa, joita täydentävät hankkeessa toteutetut grafiikat ja kuvat. Grafiikat tarjoavat avauksia ja näkökulmia Saaren maiseman moninaisiin toimijoihin ja vuorovaikutuksiin. Projektin tavoitteena on haastaa perinteisiä tapojamme hahmottaa maisemaa tarjoamalla näkökulmia prosesseihin, jotka ylittävät ihmisen elinajan ja mittakaavan. Hanke rohkaisee kiinnittämään huomiota maiseman ajallisiin kerrostumiin sekä monilajisiin kokonaisuuksiin, Saaren kartanon, esimerkin avulla. Asettaessamme itsemme osaksi maisemaa ja sen monimuotoista toimijoiden verkostoa voimme vahvistaa suhdettamme muuhun elävään maailmaan. Maisemat elävinä sommittumina Maisemia voi lähestyä jokapäiväisinä moniäänisinä spektaakkeleina, joihin olemme unohtaneet kiinnittää huomiota. Jos maisemia ajattelee jatkuvasti muuntuvina, monilajisen yhteistoiminnan tuotoksina, emme enää ole pelkkiä maiseman tarkkailijoita, vaan toimijoita muiden toimijoiden joukossa, kehoja muiden kehojen lomassa. Useiden tutkijoiden mukaan meidän on opittava näkemään, miten ei-inhimilliset toimijat, kuten kasvit, eläimet, sienet ja mikro-organismit muokkaavat maisemia ja luovat elinkelpoisia maailmoja. Antropologi Anna L. Tsingin monilajisten sommittumien käsite ohjaa huomiota ei-inhimillisiin elämiin ja tapoihin sekä siihen, miten ne kokoontuvat ja kietoutuvat maisemassa. Tsingin ”huomaamisen taitojen” harjoittaminen auttaa näkemään maiseman asuttuna, ihmisten ja ei-inhimillisten toimijoiden yhteistuotoksena. Ekologisen kriisin aikana yhteiskuntamme suuri tehtävä on oppia näkemään maisemat yhteiselon tiloina, jotka ovat täynnä lukemattomia erilaisia tapoja olla elossa. Arkkitehtuurigrafiikalla on mahdollista havainnollistaa maisemassa piileviä kietoutumisia ja tehdä näkyväksi ihmistä laajempia tapoja luoda maailmoja. Piirrokset ja kartografiset esitykset voivat toimia välineinä monilajisten narratiivien ja biokulttuurisen perinnön viestimiseen. Tutkimusprojektissa kehitetään tällaisia visuaalisia välineitä ja kokeillaan, miten niillä voidaan kuvata elävää maailmaa ja maisemaa uusilla tavoilla. Biokulttuurinen perintö: maisema ajallisuuksien ja kietoutumisten verkostona Länsimaisissa yhteiskunnissa ihmisiä ja luontoa koskeva keskustelu on usein kaksijakoista. Ihminen ja luonto, kulttuuri ja luonto, inhimillinen ja ei-inhimillinen tai epäluonnollinen ja luonnollinen muodostavat jakoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten käsitämme ja arvotamme maailmaa. Tällainen dualistinen ajattelu vaikeuttaa ihmisen luoman kulttuurin ja luonnon hahmottamista yhtenä erottumattomana kokonaisuutena, vuorovaikutusten ja riippuvuuksien verkostona. Tämä keskinäisriippuvainen maailma näkyy maisemissa, jotka eivät ole pelkästään tai puhtaasti luonnollisia tai kulttuurisia, vaan muodostavat jatkumon lukemattomista erilaisista ihmisten ja muunlajisten välisistä suhteista. Yksi tapa purkaa ja ymmärtää näitä maisemassa piileviä kietoutumia on omaksua käsitteitä, jotka tunnistavat maiseman kulttuuriset ja muunlajiset prosessit biokulttuurisena kokonaisuutena. Yksi tällaisista käsitteistä on 2000-luvun taitteessa muotoutunut biokulttuurinen perintö, johon viitataan myös biologisena kulttuuriperintönä. Useiden käsitteestä kirjoittaneiden tutkijoiden ja instituutioiden mukaan biokulttuurinen perintö tunnistaa maiseman luonto- ja kulttuuriperinnön yhtenäisenä, toisiinsa kietoutuneena kokonaisuutena. Biokulttuurinen perintö on sellaista, joka on kehittynyt ihmisten elinkeinojen, elintapojen sekä muunlajisten välisessä vuorovaikutuksessa vuosikymmenien, vuosisatojen tai jopa vuosituhansien aikana. Tutkimuksessaan Elisabeth Sjödahl kirjoittaa siitä, kuinka maisema on paljon muutakin kuin vain visuaalisia, katseella havaittavia piirteitä tai elementtejä. Hän käyttää syvän tai kerroksellisen maiseman käsitettä (deep landscapes) kuvaamaan sitä, kuinka maisema sisältää myös huomattavaa tilallista sekä ajallista syvyyttä. Sama pätee biokulttuuriseen perintöön, joka kehittyy jatkuvasti yhdessä kulttuurin ja luonnon muuttuvien ilmiöiden kanssa. Biokulttuurisen perinnön tunnistamiseksi ja etenkin sen ymmärtämiseksi maisemaa tulee tutkia pintaa syvemmältä, niin ajassa kuin paikassa, ja paljastaa siten näihin ulottuvuuksiin piiloutuneet kerrostumat. Ajallisista kerrostumista nykyhetken monilajisiin vuorovaikutuksiin Biokulttuurisen perinnön käsitteen avulla Saaren kartanon maiseman voi nähdä rikkaana, elävänä, muuttuvana ja monikerroksisena perintönä, joka on muotoutunut sekä ihmisten että muunlajisten yhteistyön ja vuorovaikutuksen tuloksena. Antamalla näkökulmia maisemaa muokanneista tapahtumista ja prosesseista, biokulttuurinen perintö auttaa ymmärtämään, kuinka nykyiset monilajiset sommitelmat ovat maisemaan muodostuneet. Tätä kautta biokulttuurinen perintö voi tarjota tärkeää tietoa myös tulevaisuutta varten, ja herätellä näkökulmia siihen, miten kulttuuriset toimet ja maisemanhoidolliset menetelmät voisivat tukea olemassa olevia monilajisia vuorovaikutusten verkostoja myös jatkossa. Tässä hankkeessa Saaren kartanoa ympäröivän maiseman biokulttuuriperintöä esitetään ajallisilla kuvasarjoilla, jotka sisältävät sekä karttakaavioita että poikkileikkauskuvia. Karttakaaviot havainnollistavat alueiden muutoksia ja liikkeitä, paljastaen päällekkäisiä sekä piiloutuneita biokulttuuriperinnön kerrostumia ja sijainteja. Poikkileikkauskuvia, joista kaksi on esitetty tässä artikkelissa, hyödynnetään biokulttuuriperinnön sisältämien keskinäisten vuorovaikutusten ja riippuvuuksien esittämisessä. Ne havainnollistavat luonnon prosessien, muunlajisten toimijoiden ja maisemanhoidon välisiä vuorovaikutussuhteita. Kuvasarjojen tavoitteena on saavuttaa sekä välittää syvempää ymmärrystä Saaren kartanon maiseman ajallisuuksista sekä biokulttuuriperinnön kehityksestä. Työkirja oppaana maisemaan Projektin osana on julkaistu työkirja Notations. Saari Residence Landscape Workbook on kokoelma kuvituksia, karttoja sekä tekstejä, ja se toimii paikallisena oppaana Saaren kartanon maisemaan niin residenssin asukkaille kuin vierailijoille. Posthumanismia ja monilajista ajattelua edustavien kirjoittajien työn pohjalta laaditussa työkirjassa maisemaa käsitellään liikkuvana, muuttuvana, uudistuvana kokonaisuutena – jatkuvassa kehityksessä olevana dynaamisena prosessina, joka koostuu monista elämistä, elämänmuodoista, toimijoista ja koreografioista. Työkirja vastaa filosofi Baptiste Morizotin kuvaamaan ”sensibiliteetin kriisiin”, jonka voisi suomentaa sekä herkkyyden että tietoisuuden köyhtymisenä elävää maailmaa kohtaan. Morizot’n nimeämä kriisi viittaa erilaisten suhteiden puutteeseen, joita voimme kuvitella ja luoda elävän maailman ja muunlajisten kanssa. Filosofin mukaan ekologinen kriisi on paitsi ihmiskunnan ja muiden lajien sekä niiden elinympäristöjen kriisi, myös ennen kaikkea ihmisten ja muun elävän maailman välisen suhteen kriisi. Morizotin mukaan herkkyyden kriisi ilmenee monin tavoin, kuten elävien olentojen puutteena kulttuurissamme, kyvyttömyytenämme nimetä tai tunnistaa kanssamme eläviä lajeja sekä toislajisten jättämisenä yhteiskunnallisen ja poliittisen huomion ulkopuolelle. Työkirjan tarkoituksena on lisätä residenssin asukkaiden ja vierailijoiden maisemanlukutaitoa sekä tietoisuutta Saaren kartanon muunlajisista asukkaista ja elollisen maailman rytmeistä. Piirustukset kokoavat ja viestivät tietoa paikallisesta ekologiasta ja biokulttuurisesta perinnöstä, ja rohkaisevat asukkaita ja vierailijoita virittäytymään maisemaa muokkaaviin prosesseihin ja lajeihin. Työkirja tukee Beyond Sustainability 2.0 -tutkimusprojektin tavoitteita tarjoamalla välineitä ekologisen lukutaidon kehittämiseen sekä uusien yhteyksien luomiseen ihmisten ja muun elävän maailman välillä Saaren kartanossa ja sen ulkopuolella. (lähteet ja lukuvinkit): Aït-Touati, F. (2024) Théâtres du monde. Fabriques de la nature en Occident. La Découverte Aït-Touati, F. & Latour, B. (2022) Trilogie Terrestre. Éditions B42. Aït-Touati, F., Arènes, A., & Grégoire, A. (2019). Terra Forma: Manuelle des cartographies potentielles. Éditions B42. Bracke, B., Bonin, S., Notteboom, B., & Leinfelder, H. (2022). A multispecies design approach in the Eure valley: Three lessons from a design studio in landscape architecture. Les Cahiers de la recherche architecturale urbaine et paysagère, 14. https://journals.openedition.org/craup/9824 Bridgewater, P. & Rotherham, I. D. (2019). A critical perspective on the concept of biocultural diversity and its emerging role in nature and heritage conservation. People and nature, 1(3), 291-304. https://doi.org/10.1002/pan3.10040 Carlisle, S. & Pevzner, N. 2012. The Performative Ground: Rediscovering the Deep Section. Scenario Journal, SCENARIO 02: Performance. [Cited 26.2.2024]. Retrieved from: https://scenariojournal.com/article/the-performative-ground/ Cronon W. (1996). The Trouble with Wilderness: Or, Getting Back to the Wrong Nature. Environmental history, 1(1), 7-28. https://doi-org.libproxy.aalto.fi/10.2307/3985059 Eriksson, O. (2018). What is biological cultural heritage and why should we care about it? An example from Swedish rural landscapes and forests. Nature Conservation, 28, 1–32. https://doi.org/10.3897/natureconservation.28.25067 Latour, B., & Porter, C. (2017). Facing Gaia : eight lectures on the new climatic regime. Cambridge, UK ; Polity. Morizot, B. (2020) Manières d’être vivant. Actes Sud. Sjödahl, E. (2024). Deep Landscape (Doctoral dissertation, The Oslo School of Architecture and Design). https://hdl.handle.net/11250/3127964 Swedish National Heritage Board (2014). Biologiskt kulturarv – växande historia. Riksantikvarieämbetet. Retrieved from: http://raa.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1234832&dswid=-1260 UNESCO (2008). Links between biological and cultural diversity – concepts, methods and experiences. Report of an international workshop, UNESCO, Paris, 2008. Retrieved from: https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000159255. Tsing, A. L. (2015). The mushroom at the end of the world: On the possibility of life in capitalist ruins. Princeton University Press. Zhong Mengual, E. (2021). Apprendre à voir: Le point de vue du vivant. Actes Sud.