Sovittelusta konfliktikompetenssia – haastattelussa säätiön hankkeita auttava työyhteisösovittelija Miriam Attias 

Häiritseekö kitka työryhmän sisällä työskentelyrauhaa? Säätiö tarjoaa uutena Apurahat+ -palveluna hankkeille vuoden 2025 alusta työyhteisösovittelua. Sovittelijana toimivan Miriam Attiaksen avulla keskinäisiä suhteita voi kehittää paremmin kitkaa kestäviksi – jopa sitä hyödyntäviksi..

Miriam Attias, toimit työyhteisösovittelijana. Millainen on taustasi sovittelijana: miten päädyit tähän työhön ja millainen on työotteesi? 

Olen tehnyt sovittelua työkseni nyt noin 12 vuotta sekä työyhteisöissä että asuinalueilla ja erilaisissa epävirallisissa yhteisöissä. 

Päädyin sovitteluun sitä kautta, että työtehtäviini Helsingin kaupungilla kuului aikanaan työhyvinvointia edistävä työ, ja varsin usein työhyvinvointia syöväksi asiaksi paljastui työyhteisössä käsittelemätön konflikti. 

Meidän osastoamme pyydettiin usein tällaisissa tilanteissa apuun, ja ihmiset kokivat tarvitsevansa koulutusta aiheesta. 

Mutta koulutuksella tai ohjeistuksella ei voi ratkaista konflikteja. Konfliktitilanteet vaativat kuuntelemista ja sitä mahdollistavia tiloja: fyysisiä tiloja, aikaa ja mielentiloja. 

Restoratiivisen sovittelun perusajatus on se, että korjataan konfliktin osapuolten välinen keskusteluyhteys ja sitä kautta korjataan heidän keskinäistä suhdettaan.  

Koneen Säätiö tarjoaa rahoittamilleen hankkeille myös työnohjausta. Miten sovittelu eroaa työnohjauksesta? Millaisissa tilanteissa olisi hyvä kääntyä nimenomaan sovittelijan puoleen? 

Työnohjaus on työhyvinvoinnin, työssä jaksamisen sekä työssä ja työstä oppimisen alusta. Se ennaltaehkäisee konflikteja, kun työtä, siihen liittyviä rooleja ja suhteita sekä työtilanteita käsitellään yhdessä. 

Kriisityönohjauksessa saatetaan myös käsitellä konfliktoituneita tilanteita, ja se on tällöin intensiivisempää kuin työnohjauksen perussykli, jossa tapaamiset ovat noin kerran kuussa. 

Sovittelussa yhteistyöongelman, pulman, erimielisyyksien tai konfliktien äärelle pysähdytään rauhassa. 

Jokainen yhteisön jäsen tavataan ensin yksittäin, ja sen jälkeen järjestetään yhteinen keskustelu. Jos osapuolet pääsevät sopuun asioita, sopimuksen toteutumista myös seurataan. 

Ulkopuolista apua kannattaa pyytää, jos hankkeen sisällä ei onnistuta käymään rakentavaa keskustelua tilanteessa, jossa joku työryhmän jäsen kokee hankaluutta työskennellä yhdessä.      

 
Olet todennut, ettei sovittelun tavoite välttämättä ole aina ristiriitojen poistaminen, vaan sovittelussa voidaan pyrkiä myös siihen, että työyhteisö tulee paremmin toimeen kitkan kanssa – jopa hyödyntää sitä. Mitä tarkoitat tällä? 

Siellä missä on ihmisiä, on konflikteja, ja ne kuuluvat yhtenä vaiheena ryhmän normaaliin kehitykseen. 

Konflikti on iso sana. Itse viljelen sitä, koska olen oman urani aikana tullut paremmin sinuiksi myös omien konfliktieni kanssa, mutta yhtä hyvin voisi puhua myös yhteistyön haasteista, erimielisyyksistä, pulmista tai kitkasta. 

Sovittelun tavoitteena voisi sanoa olevan konfliktikompetenssin kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että työryhmän keskinäinen vuorovaikutus ja suhteet ovat niin vahvoja ja hyväntahtoisia, että ne mahdollistavat konfliktien käsittelyn. 

Sovittelulla tavoitellaan rauhaa, mikä ei tarkoita konfliktin poissaoloa, vaan kykyä käsitellä konflikteja eli kykyä käydä vaikeita keskusteluja. 

  Mitä sovittelun aloittavilta edellytetään? Näetkö että sovittelun aloittamiselle voi olla myös esteitä, ja jos niin voi olla, mitä pidät lähtökohtaisesti esteenä prosessille? 

Sovittelualoitteen voi tehdä kuka vaan hankkeen apurahansaaja.  

Sovittelussa halutaan ottaa jokaisen toimijan näkökulma vakavasti, joten apurahansaajan olisi tärkeää kuunnella toisen kokemusta, vaikka itse ei kokisi ongelmaa samoin. 

En siis näe, että sovittelun aloittamiselle on esteitä, mutta kaikki sovitteluprosessit eivät aina etene. 

Esteistä mieleen tulee lähinnä sellainen epäsuhta vallassa, jota on vaikea tasapainottaa: se, että joku jyrää muita, tai esimerkiksi väkivallan uhka. Työkontekstissa se olisi aika hurja, äärimmäinen tilanne. 

Toive ja suositus on ottaa yhteyttä ja pyytää apua mieluummin liian varhain kuin liian myöhään. Asiat selviävät helpommin, kun niihin tartutaan heti, kun jollakin osapuolella on sellainen olo, että ”pitäisikö ottaa puheeksi”. Yleensä silloin kannattaa. Sovittelun edellytyksiä arvioitaessa sitten tarkastellaan asiaa ulkopuolelta. 

• Miriam Attias (KM, YTM, työyhteisösovittelija, työnohjaaja) on työyhteisösovittelijana säätiön hankkeiden käytettävissä vuoden 2025 ajan. Työryhmiltä sovittelu edellyttää sitoutumista selvittämään yhdessä, mikä työyhteisössä aiheuttaa kitkaa ja miten kuormittavaa tilannetta olisi mahdollista purkaa yhdessä työrauhan turvaamiseksi. 
• Sovitteluun sisältyvät yhdessä sovittelijan kanssa sovittavat yhteis- ja yksilötapaamiset yhteistyön haasteiden tunnistamiseksi, yhdessä laadittava sopimus sopua tukevista käytännöistä ja sovitun toteutumisen seuranta. 
• Keskustelut sovittelijan ja hankkeen välillä ovat luottamuksellisia, eivätkä säätiön työntekijät osallistu niihin. 
• Jos ajattelet, että sovittelusta voisi olla apua, olethan yhteydessä matalalla kynnyksellä säätiön apurahakoordinaattori Marianne Parviseen (marianne.parvinen@koneensaatio.fi tai 040 670 6486). Näin voimme selvittää sovittelun edellytyksiä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sovittelu aloitetaan, sitä paremmin prosessi voi tukea työyhteisöänne.
   Sovittelumahdollisuutta voi tiedustella vuoden 2025 aikana. Huomioithan että emme välttämättä voi tarjota sovittelua kaikille yhteyttä ottaneille. Prosessi voidaan aloittaa hankkeissa, joiden katsotaan hyötyvän siitä eniten.
   Sovittelua tarjotaan suomen, englannin ja ranskan kielillä.