Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Poikkitaiteellisen esitysinstallaatio Tyttörakkauszinen (työnimi) dramaturginen työ ja materiaalikulut

Hakemuksen tiivistelmä

Haemme apurahaa materiaalikuluihin sekä työskentelyyn teoksen dramaturgille. Poikkitaiteellinen esitysinstallaatio tyttörakkauszine (työnimi) yhdistelee ääntä, musiikkia, valosuunnittelua, videota, skenografisia elementtejä sekä esitystaidetta. Se on tilallinen zine, jossa kokija voi liikkua, tutkia ja oleilla. Teoksia tekevät harvoin vain suunnittelijoista koostuvat työryhmät. Haluamme teoksella lisätä monipuolista tyttöyden representaatiota. Teos on Esitystaiteen seuran vuoden 2024 Hautomoprojekti tarkoittaen tuotannollista ja harjoitustilallista tukea ja saa ensi-iltansa Mad Housessa syksyllä 2025. Hyödynnämme Hélène Cixousn naiskirjoittamisen teoriaa. Teos käsittelee ystävyyden syövereitä, sad-girl -estetiikkaa ja aikuistumisen ristiriitaisuutta. Tyttöjen lapsuus keskeytyy usein ennenaikaisesti, ja teos on paluu tuohon kesken jääneeseen lapsuuteen. Esitämme avoimesti ja hauraasti sitä tyttöyttä, johon me olemme kasvaneet. Tällainen nostalgiasta ja hauntologiasta ammentava taide yhdistää saman kokemuksen läpikäyneitä, tarjoten tarttumapintaa myös esimerkiksi miesoletetuille, joiden arkipäivää meidän tyttöytemme ei ole koskaan ollut. Se on voinut olla pelottavaa, kiehtovaa, haaveilun kohde tai kaikkia näitä. Esitys pyrkii luomaan yhteyksiä ja jakamista. Taiteen tekijyyteen kytkeytyy vahvan maskuliinisia piirteitä. Uupumus ja suorituskeskeisyys ovat kympintyttöjen yleisiä vaivoja. On rohkeaa käsitellä tyttöyttä ja feminismiä lempeällä otteella ja etsiä sosiaalisesti ja psykologisesti kestäviä toimintamalleja. Esitysdramaturgin rooli on tärkeä, sillä työryhmän muut jäsenet esiintyvät teoksessa. Dramaturginen työ kattaa niin pienten tyttöyden nyanssien tunnistamisen ja esityksellistämisen kanssa-ajattelun eri esityksen osa-alueilla, kuin myös esityksen kokonaisdramaturgian tarkan ajattelemisen aiheensa näköiseksi. Tarkastelemme lempeästi ja kriittisesti sitä tyttöyden kuvaa, jota toistamme ja luomme.

Tyttörakkauszine-esitysinstallaatiota esitettiin yhteensä seitsemän kertaa MadHousen Parvisalissa Helsingissä 1.-11.10.2025. Työryhmän muodostivat äänisuunnittelija Iida Hägglund, valosuunnittelija Vilma Vantola, pukusuunnittelija Jenni Räsänen, lavastaja Helka Saariniemi sekä esitysdramaturgi Eeva-Maaria Halonen. Kaiken kaikkiaan esityksen koki noin 300 katsojaa. Demografialtaan yleisö oli suurimmaksi osaksi nuoria naisoletettuja, ja tavoitimme yleisöä taidekentän ja MadHousen vakiokävijöiden ulkopuolelta.


Zine esityksen muotona mahdollisti toisistaan erillisten asioiden käsittelemisen esityksessä fragmentaarisesti ja kollaasinomaisesti limittyen. Saatoimme sisällyttää esitykseen monia eri näkemyksiä ja kokemuksia tyttöyteen liittyen. Teoksen estetiikaksi valikoituivat keskeneräisyys, virheet, epätäydellisyys, oleskelu, fantasiamaailmat, vedenalaisuus, merenneidot, cringe, pitelemättömyys ja hillittömyys. Prosessin aikana havaitsimme hillittömyyden esityksen laatuna olevan muutakin kuin huutamista tai hulluutta. Hupsuttelu, leikki, virheet ja ”ei oo niin vakavaa”-asenne mahdollistivat myös vakavien asioiden käsittelyn. Näyttämöllä meillä oli kullakin omat soolomme sekä yhteentulemisen hetkiä.


Teoksen kesto oli 1,5h, jonka jälkeen tilaan sai vielä jäädä puoleksi tunniksi oleskelemaan, kuljeksimaan, katselemaan ja hypistelemään esineistöä ja lavastusta sekä kirjoittamaan lattiaan tai vieraskirjaan. Vieraskirjan kirjoitusten perusteella teos kosketti todella monia tyttöjä ja tytöiksi kasvatettuja. Osa katsojista myös kertoi teoksen keston ja ilmavuuden mahdollistaneen omien ristiriitaistenkin tunteiden ja mm. sisäistetyn naisvihan käsittelyä esityksen aikana. Palautteesta kävi ilmi myös, että yleisön mielestä oli raikasta nähdä näyttämöllä sekä erilaisia kehoja, että olemisen ja esiintymisen tapoja.

Takaisin apurahalistaukseen