Tutkijakohtaamisia tieteen ja taikuuden rajamailla

Tieteen ja taikuuden rajamailla: Noidat, alkemistit ja astrologit keskiajan ja uuden ajan alun englannin kielessä -tutkimushanke (TiTaRa) järjesti yhdessä Magian- ja noituudentutkijoiden verkoston kanssa monitieteisen symposiumin Between Science and Magic 10.–11. lokakuuta 2024. Symposiumissa keskusteltiin esimerkiksi länsimaisesta alkemiasta ja noituudesta kirjallisuudessa sekä magiasta niin kulttuurisena kuin sosiaalisenakin ilmiönä. Tapahtuman annista kertoo tässä tekstissä symposiumavustaja Helena Elmnäinen.

Turun yliopiston tiloissa järjestetyssä tieteellisessä Between Science and Magic -symposiumissa esitettiin kahden päivän aikana kolmetoista tutkimuspuheenvuoroa tieteen ja taikuuden rajamailla liikkuvista aiheista. Symposiumin pääpuhujina olivat professori Egil Asprem Tukholman yliopistosta sekä dosentti ja vanhempi yliopistonlehtori Carla Suhr Helsingin yliopistosta. Symposiumin aiheet saivat paljon puhetta aikaan: jopa kahvi- ja lounastauoilla jatkettiin keskustelua esimerkiksi käärmeiden osallisuudesta parantajien repertuaarissa.

Romanien historiaa, alkemiaa ja noituutta kirjallisuudessa sekä suomalaisia kansanperinteitä

Symposiumin ensimmäinen päivä alkoi TiTaRa-hankkeen vastuullisen johtajan Mari-Liisa Varilan ja post doc -tutkija Sara Norjan aloituspuheella, jolla toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Tämän jälkeen Egil Asprem pääsi kertomaan romanien maagisena pidetystä historiasta, ennustuksista ja heidän kohtaamastaan rasismista. Esitys toi hyvin esille erilaisen näkökulman romanien magiaan suosittuna palveluna, jota romaninaiset myivät asiakkailleen.

Pienen kahvitauon jälkeen TiTaRa-hankkeen väitöskirjatutkija Ida Meerto pääsi kertomaan kahden muinaisenglantilaisen kirjoittajan tavoista puhua noidista teksteissään. Vaikka molemmat kirjoittajat tuomitsivat noituuden, oli mielenkiintoista kuulla, että heillä oli asemiinsa liittyvät omat tapansa varoittaa yleisöään noitien vaarallisuudesta. Tutkijatohtori Sirkku Ruokkeinen esitti tämän jälkeen hänen ja Sara Norjan yhteisen tutkimuksen erilaisista tavoista kirjoittaa alkemiasta yleisölle. Kirjoituksissa yritetään vaikuttaa lukijoihin varsinkin heidän älykkyyteensä vetoamalla.

Päivän viimeisissä esityksissä teemaksi nousivat vahvasti suomalaiset kansanperinteet. Post doc -tutkija Siria Kohonen kertoi ihmisten ja metsän suhteesta runolauluissa, kun taas rituaaliarkeologian dosentti Sonja Hukantaival esitti, miten tiede vaikutti kansantaikoihin. Esimerkiksi alkemistien rakasta elohopeaa on käytetty sekä Paracelsuksen lääketieteessä että kansan parannuskeinoissa. Sonja Hukantaival on myös yksi uuden kirjan Magiaa ennen ja nyt kirjoittajista. Projektitutkija Ilona Tuomi päätti päivän humoristisella esityksellä tutkimuksestaan savolaisesta parantajasta, Vupeksesta. Ajatus parantajasta monine käärmeineen on sekä yllättävän sopiva että hieman pelottava.

Tieteitä, taiteita ja unohtuneita mystikkoja

Perjantaina Carla Suhr aloitti päivän kertomalla noituuden ja lääketieteen suhteesta Englannissa 1600-luvulla. Lääketieteen ammattilaisilla oli tärkeä rooli noituuden ja sairauden tunnistamisessa, ja osa lääkäreistä ei uskonut useimpien sairastapausten olevan noituutta ollenkaan. Olikin mielenkiintoista kuulla, kuinka 1600-luvun keskivaiheilla sairauksista ei enää syytettykään noitia yhtä nopeasti kuin ennen.

Seuraavaksi professori Jacqueline Holler kertoi astronomiasta ja astrologiasta Uudessa-Espanjassa sen alkuvaiheissa, jolloin astrologian käyttäminen kiellettiin harhaoppina, mutta luostareissa yhä luettiin tähdistä. Tohtori Lindsey Drury taas esitti Paracelsuksen kirjoituksia tanssimania-sairaudesta ja hänen uskomuksiaan ihmiskehon astrologisesta mikrokosmoksesta. Kehojen vertaaminen tähtiin ja astrologiaan onkin viehättävä ajatus. Tämän jälkeen professori Louise Milne jatkoi puhumalla unien paradigmoista 1500-1900-luvuilla ja uskomuksista siitä, että painajaisilla olisi yliluonnollinen, ulkopuolinen lähde.

Lounastauon jälkeen oli aika tutkia vielä hieman lisää noituuden ja taikuuden rajaa. Ensin väitöskirjatutkija Pauliina Räsänen esitteli sirkusesiintyjiä, joiden taikuus vaati paljon varusteita sekä tietoisuutta uusista tempuista. Lavaesiintyminen oli monelle naistaikurille keino parantaa yhteiskunnallista asemaansa, mutta heidän piti samalla varoa syytöksiä noituudesta. Professori Sophie Page tutki Pliniuksen Naturalis historia -teoksen keskiaikaisten käsikirjoituskopioiden alkukirjainten kuvituksia maagikoista ja nekromantikoista. Päivän päätteeksi tohtori Tuukka Karlsson kertoi kalevalamittaisten runojen keräämisestä keskittyen erityisesti kahteen skeptiseen runojen kerääjään.

Tämä oli vain pieni katsaus symposiumiin. Jätämme jälkeemme iloisen puheensorinan, kahvin tuoksun ja paperien havinan tietäen, että taikuutta on aina ollut tieteen rinnalla, ja näin näyttää jatkuvan nykyäänkin. On siis vielä paljon tutkittavaa! Symposiumin teemoja tullaan myös käsittelemään enemmän monikielisen keskiajan tutkimuksen verkkojulkaisun Miratorin erikoisnumerossa, joka ilmestyy vuoden 2025 loppuvaiheilla.

Seuraa projektin vaiheita somessa: TiTaRa Instagramissa ja Blueskyssa