Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 13.01.2026 Miten voivat kaupunkipuut? – Kaisa Rissanen tutkii puiden stressiä Kuva: Aino Huotari TEKSTI Sandra Järvenpää Jaa: Puut on tuotu kaupunkeihin lisäämään viihtyvyyttä ja parantamaan ihmisten elinolosuhteita. Mutta kun ilmasto kuumenee ja äärisäät lisääntyvät, onnistuvatko puut tuottamaan niiltä toivottuja ekosysteemipalveluja? Mistä on kyse? Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Kaisa Rissanen tutkii Koneen Säätiön rahoituksella kaupunkipuiden stressisignaaleja sekä niiden vaikutusta paitsi puille, myös niiden tuottamille ekosysteemipalveluille. Ilmaston kuumentuessa ja äärisäiden voimistuessa kaupunkipuiden varaan lasketaan paljon: niiden toivotaan sitovan hiilidioksidia ja vettä sekä viilentävän ilmaa. Muuttuvat ympäristöolosuhteet kuitenkin vaikuttavat myös puiden hyvinvointiin. Kolmivuotisessa tutkimushankkeessaan Rissanen pyrkii selvittämään millaisin tavoin puiden hyvinvointia voitaisiin kaupungeissa tukea. Kaupunkipuita katsellessa sitä tulee harvoin ajatelleeksi, että tuskin yksikään niistä olisi itse valinnut juuri tuon kohdan kasvupaikakseen. Puut elävät lähtökohtaisesti metsissä, mutta me ihmiset olemme tuoneet ne myös rakentamaamme ympäristöön. Ja kiihtyvien ympäristönmuutosten ajassa laskemme kaupunkipuiden varaan paljon: puiden toivotaan esimerkiksi viilentävän ilmaa, sitovan hulevesiä ja lisäävän viihtyvyyttä. Mutta miten puut itse pärjäävät kaupungissa, miten ne voivat? Kaisa Rissanen tutkii kolmivuotisessa hankkeessaan kahden puulajin, rauduskoivun ja metsävaahteran, stressiä muuttuvissa kaupunkiympäristöissä. Puuyksilöitä tutkimuksessa on yhteensä 60, ja Rissasen otanta rajoittuu kolmeen erilaiseen kaupunkiympäristöön: katujen varsiin, puistoihin ja kaupunkimetsiin. Tutkimus on vielä kesken, mutta vaahteroista Rissanen voi sanoa jo jotakin: “Löysimme pienen viitteen siitä, että vaahteran lehdet ovat pienempiä katupuilla kuin puilla metsissä tai puistoissa, mikä voi tarkoittaa, että siten ne sopeutuvat pienempään vesimäärään. Kun lehden koko on pienempi puu haihduttaa vähemmän vettä. Silloin ne ovat hieman valmistautuneempia kuivuuteen.” Ja kun selviytymisstrategia on olemassa, stressiä on vähemmän. ”Kasveille stressi tarkoittaa sitä, että ympäristöolosuhteet ovat niiden optimaalisen toimintakyvyn ulkopuolella.” Mitä on puiden stressi? Kun Rissanen on mittaillut puita Helsingin kantakaupungissa, ihmiset ovat tulleet juttusille ja kysyneet mitä hän tekee. Noiden keskustelujen myötä Rissanen on alkanut pohtia, olisiko jokin muu sana parempi kuvaamaan puiden reaktioita. Meillä ihmisillä on nimittäin varsin selkeä kokemus siitä, mitä stressi tarkoittaa: kiirettä, ahdistusta, kireyttä. “Mutta kasveille se tarkoittaa sitä, että ympäristöolosuhteet ovat niiden optimaalisen toimintakyvyn ulkopuolella.” Siis jos ympäristö on vaikkapa liian lämmin tai liian kylmä, liian kuiva tai liian kostea, ja nämä uudenlaiset olosuhteet vaikuttavat niiden toimintakykyyn jollakin tavalla. Myös erilaiset bioottiset tekijät, kuten sienitaudit ja tuhohyönteiset voivat aiheuttaa puille stressiä. Rissanen ajattelee stressin olevan sateenvarjotermi, jota käytetään erilaisista puun toimintaan negatiivisesti vaikuttavista tekijöistä. Stressiä tutkiessaan Rissanen mittaa erilaisia fysikaalisia ilmiöitä. Yhteyttämistä ja haihdutusta, lehtien kokoa sekä veden määrää niissä. Näistä mittauksista ilmenevät stressisignaalit eivät kuitenkaan kerro vielä siitä, miten puu kokee stressin. “Me voimme mitata sitä, mutta emme me pääse puun kokemukseen, koska olemme ihmisiä. Me emme ymmärrä kasveja niin hyvin, että ymmärtäisimme niiden kokemusmaailmaa todenmukaisesti – ja onko niillä sellaista asiaa kuin kokemus.” Kuva: Aino Huotari ”Polttomoottoritoiminnan takia hiilidioksidipitoisuus on kaupungeissa suurempi, ja sehän on kasveille edullista.” Kaupungissa on myös kivoja asioita, puillekin Kaupungit eivät kuitenkaan ole puille pelkkä hornankattila, vaan niissä on myös puille suotuisia tekijöitä. “Polttomoottoritoiminnan takia hiilidioksidipitoisuus on kaupungeissa suurempi, ja sehän on kasveille edullista. Ja täällä viileämmissä olosuhteissa se, että kaupunki on vähän lämpimämpi paikka voi olla puille hyvä asia, koska kasvukausi pitenee. Lisäksi kaupungissa on paljon ravinteita.” Rissanen kertoo, että joidenkin tutkimusten mukaan puut kasvavat nopeammin kaupungeissa kuin metsissä. Voisiko kaupunkipuista muodostua ajan myötä ihan oma lajinsa, vaikkapa kaupunkivaahtera? “Todella pitkällä aikavälillä toki voisi. Nyt tutkimme kuitenkin akklimaatiota eli puun elinaikana tapahtuvaa sopeutumista, kun taas adaptaatio tarkoittaa sitä evolutiivista prosessia, jossa luonnonvalinta valitsee parhaat suvunjatkajat.” Akklimaatio kuitenkin kertoo, että puut ovat varsin muovautumiskykyisiä ja pystyvät vastaamaan ympäristönsä muutoksiin joko lehtien, puuaineen tai ehkä juurienkin kautta. “Juuria kuitenkin tutkitaan tosi vähän, koska ne ovat siellä kaiken infran alla.” Kuva: Aino Huotari ”Tutkimuksen taustalla on ajatus, että kun ymmärrämme paremmin miten puut toimivat eri ympäristöissä, pystymme muokkaamaan niiden hoitoa, ehkä lajivalintaakin.” Ekosysteemissä yhden stressi vaikuttaa myös toiseen Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupunkipuiden tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti. Se johtuu Rissasen mukaan siitä, että kaupungit joutuvat vastaamaan ilmastonmuutokseen ja miettimään tapoja, joilla infrastruktuuri ja ympäristö voisivat sopeutua uusiin olosuhteisiin. “Mutta tutkimus on aiemmin keskittynyt kaupunkeihin, joissa kuumuus ja kuivuus koetaan ensimmäisenä, siis vaikkapa Etelä-Eurooppaan.” Vaikka Rissanen on koulutukseltaan puufysiologi, monesti tutkimukset kiertyvät tavalla tai toisella ihmiseen. “Tämänkin tutkimuksen taustalla on ajatus, että sitten kun ymmärrämme paremmin miten puut toimivat eri ympäristöissä ja mitkä nimenomaiset kaupunkiympäristöt voivat olla niille haitallisia, silloin pystymme muokkaamaan niiden hoitoa, ehkä lajivalintaakin. Ja silloin ne tuottavat mahdollisimman tehokkaasti kaupungille toivottuja ekosysteemipalveluja, kuten viilennystä, virkistyspalveluita ihmisille tai ilmansaasteiden ja hiilen sidontaa.” Rissasen tutkimukseen kuuluu siis myös selvittää, miten puiden stressi vaikuttaa ekosysteemipalveluiden toteutumiseen. Ekosysteemipalvelut-termi tuppaa keskittämään huomion siihen, mitä hyötyjä puut tarjoavat ihmisille, mutta entäpä muut: voiko kaupunkipuiden stressi kumuloitua muihin niiden läheisyydessä eläviin lajeihin? ”Se on kiinnostava kysymys. Tietyille lajeille stressi voi olla hyvä asia, esimerkiksi kuolevia puita hyödyntäville sienille tai hyönteisille. Toisille lajeille, sanotaan vaikka linnuille, jotka käyttävät puun latvustoa suojanaan, sillä on erittäin negatiivinen vaikutus jos puu menettää lehvästöään.” Ekosysteemissä yhden lajin stressi vaikuttaa aina seuraavaan, tavalla tai toisella. Kuva: Aino Huotari Yhteystiedot Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Kaisa Rissanenkaisa.rissanen@helsinki.fi Ekosysteemipalveluilla kuvataan aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita syntyy luonnosta. Termiä käytetään varsinkin, kun ekosysteemien ja niiden tuottamien hyötyjen merkitystä pyritään ymmärtämään kokonaisvaltaisesti ja arvottamaan taloudellisesti. Esimerkiksi metsäekosysteemi tuottaa puuta ja lisäksi muun muassa ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, sitoo hiiltä ja virkistää retkeilijöitä. Kuva: Aino Huotari