Depolarize.fi

Vaihe I (2018–2020): Vastakkainasettelun purkaminen ja toimivien väestösuhteiden edistäminen dialogilla ja sovittelulla

Vaihe II (2021–2023): Depolarize II: Menetelmiä ja keinoja vastakkainasettelujen ja väestösuhteiden käsittelyyn ja yhteiskunnallisen tunnustuksen & tunnustetuksi tulemisen tuottamiseen

Depolarize.fi-hanke käynnistyi #naapuridialogit-ohjelmaan kuuluvana alan kehittämishankkeena vuoden 2018 alusta. Ensimmäinen kysymys, johon etsittiin vastauksia, oli ”mitä Suomessa pitäisi osata nähdä ja tehdä väestöryhmien välisille vastakkainasetteluille, konflikteille ja väestösuhteille?”.

Ensimmäisellä hankekaudella tuotettiin tutkimuksen, kokeilujen ja sovittelujen kautta tietoa yhteistyössä laajan toimijajoukon kanssa, jotka edustivat mm. sovittelun, poliisin, sosiaalityön, maahanmuuton, väestösuhteiden, yhdenvertaisuustyön, asumisen, koulutuksen, opetuksen, nuorisoalan ja seurakuntatyön kenttiä, kuntahallintoa, sisäisen turvallisuuden toimialaa ja järjestöjä.

Hankkeessa tuotettiin 11 julkaisua (artikkeleita ja selvityksiä ja kirjoja), joista 3 oli kirjoja: Me ja ne – välineitä vastakkainasettelujen aikaan (Intokustannus, toim. Attias & Kangasoja), Identiteetit, konfliktit ja sovittelu (THL tietokirjat, Attias), Matkalla islamilaisessa Suomessa (Vastapaino, Juntunen). Hankkeessa mallinnettiin myös Forssan malli väestöryhmien välisten konfliktien sovittelusta. Työmuoto mallinnettiin osana depolarize-hanketta ja mallinnos voitti Suomen rikoksentorjuntakilpailun v. 2018 ja Euroopan rikoksentorjuntakilpailun v. 2019. Malli on esitelty useissa julkaisuissa, ks lisää: Forssan malli – Depolarize.fi

Hankkeen keskeiset opit koottiin 5 op täydennyskoulutukseen ”Toimivat väestösuhteet sekä polarisaation ja konfliktien käsittely”, joka pilotoitiin Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa syksyllä 2020. Koulutuksen vaikutuksia tutkitaan ja se on tarkoitus toistaa tulevina vuosina. 5 op koulutusohjelma polarisaatiosta ja konflikteista oppilaitoksiin – Depolarize.fi

Lisäksi panostettiin Suomen sovittelijakentän organisoitumiseen valtakunnallisesti olemalla mukana sovittelijaverkostossa, joka järjesti vuosina 2019 ja 2021 valtakunnalliset sovittelijapäivät, jotka kokosivat ensimmäistä kertaa kaikki sovittelun parissa työskentelevät toimijat kansalaisjärjestövetoisesta sovittelusta tuomioistuin- ja työyhteisösovitteluun.

Ensimmäisen vaiheen tärkein johtopäätös oli se, että kiinnostusta aihetta kohtaan oli paljon, ja monet tunnistavat tarvitsevansa lisää osaamista vastakkainasettelujen, konfliktien ja polarisaation käsittelyyn. Matkaa oli kuitenkin vielä siihen, että muutos tietoisuudessa kehittyy uusiksi tavoiksi tehdä ja toimia.

Sisältöön liittyvä johtopäätös oli se, että polarisaatio, vastakkainasettelut, vastarinta, konfliktit ja identiteettipolitiikka ilmiöinä täytyy normalisoida. Normalisointi auttaa siihen, että ne opitaan näkemään ilmiöinä, joiden kanssa täytyy elää, mikä helpottaa käytännönläheisten ratkaisujen löytämistä. Niihin liittyen täytyy löytää puheenparsia, jotka eivät ota moraalista kantaa. Ne kuuluvat elämään ja ovat normaaleja ryhmädynamiikan ilmiöitä ja kertovat aina jostain jollekin osapuolelle tärkeästä asiasta, joka on jäänyt tunnistamatta tai tunnustamatta.

Jatkohankkeessa (2021-2023) päätimme keskittyä tutkimaan sitä, kuinka tunnustamista ja tunnustetuksi tulemisen kokemusta voi tuottaa, ja kuinka sitä on onnistuttu tuottamaan historiassa. Aihetta lähestytään monipuolisesti ja eri näkökulmista: tarkastelemme yksilön sisäistä maailmaa, ihmisten välistä vuorovaikutusta, sen rakentamiseksi tarvittavaa osaamista, sekä esimerkiksi ryhmien ja instituutioiden toimintaa, politiikkaa ja estetiikkaa siitä näkökulmasta, miten tunnustetuksi tuleminen toteutuu. Tutkimme myös sitä, millaiset keinot ovat historiassa olleet menestyksekkäitä ja tuottaneet tunnustusta tai hyvin ratkaistuja konflikteja. Etsimme vastauksia siihen, kuinka identiteettikonfliktien kärjistymistä ja väkivaltaistumista voidaan eri tasoilla ehkäistä ja millaiset toimintatavat edistävä rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Historiat ja väestösuhteet -seminaari 21.11.2022 Kansallismuseossa

Millaisia tarinoita Suomessa kerrotaan menneisyydestä, entä kuka ne kertoo? Kenen ääni kuuluu ja miksi joistain tarinoista on vaiettu? Entä kuinka instituutiot ja palvelut pystyvät edistämään vuoropuhelua eri väestöryhmien välillä? 

Ymmärtääksemme paremmin sitä, miten historian kehityskulut ovat Suomessa vaikuttaneet väestösuhteisiin, järjestämme maanantaina 21.11.22 Historiat ja väestösuhteet -seminaarin.

Seminaarissa pääset kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroja instituutioiden mahdollisuuksista edistää vuoropuhelua eri ryhmien välillä sekä näkökulmia eri väestöryhmien historiaan Suomessa.

Seminaari on ilmainen ja tarkoitettu ammattialasta riippumatta kaikille, jotka käsittelevät työssään väestösuhteisiin, osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita. 

Seminaari järjestetään Kansallismuseon auditoriossa, mutta siihen on mahdollista osallistua myös striimin kautta etänä.

Paikka: Kansallismuseon auditorio, Mannerheimintie 34, Helsinki tai Online
Aika: ma 21.11.2022 
Ilmoittautuminen 11.11.2022 mennessä: Historiat ja väestösuhteet -seminaari (eventilla.com)

Työryhmän jäsenet

Hanna Vuorinen tutkii yksilöiden psykodynaamisen todellisuuden tasoa ja toteuttaa haastattelututkimuksen radikalisoitumiseen johtavista tekijöistä ja tunnustetuksi tulemisen merkityksistä;

Panu Artemjeff tutkii sitä, miten yhteiskunnan instituutiot voivat vastata väestöryhmien tunnustamisen tarpeisiin;

Pasi Saukkonen tutkii erilaisuuden organisoimisen politiikkaa käytännössä (makrotason instrumenttina) ja

Giovanna Esposito Yussif ja Miriam Attias tutkivat kokeilevalla ja toiminnallisella otteella historiassa onnistuneesti tunnustusta tuottaneita kamppailuja (jotka ovat parantaneet eri ryhmien yhteiskunnallista asemaa ja yhteiskuntarauhaa) ja hyvin ratkaistuja konflikteja sekä koostavat tarinoista erilaisia taiteen ja estetiikan muotoja hyödyntäen audiovisuaalisen arkiston.

Hankkeen tavoitteet

Hankkeen olennaiset tavoitteet ovat tutkimuksen lisäksi tiedon popularisoiminen taiteen ja koulutusten keinoin sekä verkostojen luominen eri taustoista (ikä, etnisyys, kieli, ammattitausta, jne) tulevien ihmisten ja toimijoiden kesken uudenlaisen yhteistyön ja keskinäisen oppimisen edistämiseksi. Audiovisuaalinen arkisto toimii pohja-aineistona eri taidelajeja ja estetiikkaa hyödyntäville tapahtumille (historiadialogit, poliittiset kabaree-illat ja koulutukset). Lisäksi Miriam Attias tutkii toimintatutkimuksellisissa koulutuksissa ja työnohjauksissa menetelmiä ja keinoja oppia rakentamaan toimivaa ja tasapuolisesti tunnustusta tuottavaa vuorovaikutusta ja toimivia suhteita yksilöiden ja ryhmien välillä.