Anonyymi arvioija: Hakemusten arviointi vie tutkimusmatkalle 

Vertaisarviointiin perustuva arviointiprosessi on parhaimmillaan kuin innostava tutkimusretki tuntemattomaan. Eräs vuoden 2026 Saaren kartanon residenssihaun anonyymeista arvioijista avaa arviointiprosessiaan ja pohtii, millaisia asioita hakijoiden kannattaisi huomioida hakemusta tehdessä, miten tekoäly näkyy hakemuksia lukiessa sekä miten positiivinen syrjintä vaikuttaa arviointiprosessiin. 

Jokainen arviointi on kuin tutkimusmatka. Hakemusten lukijana saavun välillä jonkin tutun, välillä jonkin tuntemattoman äärelle. Se muistuttaa oman ymmärrykseni rajallisuudesta, sillä aina löytyy jotain, mikä ei ole entuudestaan tuttua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten ymmärtäisi hakemusta, vaan että joudun suhteuttamaan omaa ajatteluani uudelleen. Tuntemattomat aiheet haastavat, ja juuri siinä piilee niiden innostavuus.

Arvioinnissa minulle on tärkeää työsuunnitelman selkeys teorian ja käytännön tasolla. Olen huomannut myös muissa arviointitehtävissä, kuinka olennaisia selkeys ja rajaus ovat. Useiden erillisten projektien sijaan yksi tai kaksi vahvaa ideaa riittää usein vakuuttamaan arvioijan. Myös työnäytteillä on suuri merkitys. Taiteellisessa työssä näen sen olennaisena, sillä pelkästään sanallisesti ei voi aina välittää kaikkea sitä, mitä oma ilmaisu tarkoittaa moniaistisesti. Minua kiinnostaa, miltä jokin näyttää, kuulostaa, ja ainakin kuvittelun tasolla myös miltä jokin voisi maistua, tuntua tai tuoksua.

Hyvän hakemuksen resepti

Hakuprosessit ovat vaativia sekä hakijoille että arvioijille. Hyviä hakemuksia, jotka täyttävät kaikki kriteerit, on paljon. Ajankohtaisuuden, ennakkoluulottomuuden ja uskaliaisuuden lisäksi pidän tärkeänä innostusta. Kun aihe on hakijalle merkityksellinen, se välittyy myös tavassa kirjoittaa siitä. Juuri tämä voi tehdä tutustakin aiheesta tuoreen ja kiehtovan.

Valintoja tehdessä pyrin huomioimaan mahdollisimman moniäänisen joukon tekijöitä. Mielessäni ovat myös erilaiset reunaehdot ja suositukset, kuten positiivisen syrjinnän periaate. Jos hakemuksissa puolestaan toistuu samoja teemoja tai työskentelytapoja, vertailen niitä keskenään nähdäkseni paremmin niiden vivahteet ja erot. Käyn hakemuksia läpi useita kertoja, useina päivinä ja viikkoina, sillä vasta ajan kanssa niiden erityispiirteet alkavat erottua selkeämmin.

Positiivisen erityiskohtelun merkitys arvioinnissa

Positiivisella syrjinnällä tarkoitetaan erityisen huomion antamista hakemuksille, jotka ovat länsimaalaisen taidekentän ulkopuolelta eli globaalista etelästä. Koen että käsityksemme ”hyvästä” hakemuksesta voivat liittyä länsimaisen taidekentän esteettisiin tottumuksiin. Siksi pyrin tietoisesti haastamaan omaa makuani ja katsomisen tapaani. Tämä on parhaimmillaan juuri sen tuntemattoman ja uuden äärellä olemista. Kukaan arvioija ei kuitenkaan ole täydellinen, ja mieltymyksiämme ohjaavat useat tekijät. Siksi pidän tärkeänä pysähtyä tarkastelemaan niitä kriittisesti.

Vuonna 2026 arvioin hakemuksia Saaren kartanon residenssiin. Residenssi ei edellytä, että työsuunnitelma liittyisi suoraan Saareen tai sen ympäristöön. Pidin siitä, että hakemuksissa residenssiä lähestyttiin laajasti sekä paikkasidonnaisuuden että täysin erillisten aiheiden kautta. Hakemuksia lukiessani kuitenkin pohdin, mitä Saaren uniikki ympäristö voisi tarjota hakijalle yhteisön, ympäristön ja arvomaailmansa puolesta. Joskus hakemuksissa näkyy yhteyksiä, joita hakija ei ole itse ehkä huomannut. Ne jäävät avoimiksi ja mieltä kutkuttaviksi kysymyksiksi: löytävätkö nämä yhteydet lopulta toisensa vai eivät? Lisäksi mietin, miksi Saari olisi hakijalle hyödyllinen juuri tämänhetkisessä uravaiheessa, oli kyse sitten uran alusta, suunnanmuutoksesta tai uudelleen asettumisen tarpeesta.

Tekoälyn jälki hakemuksissa

Myös tekoälyn käytön lisääntyminen näkyy hakemuksissa. Useimmat hakijat eivät mainitse sen käytöstä erikseen, vaikka joissain hakemuksissa se on ollut melko ilmeistä. Tekoäly voi olla hyödyllinen apu esimerkiksi kääntämisessä tai tekstin jäsentelyssä, mutta sillä on myös tunnistettavia maneereja, jotka alkavat helposti toistua hakemuksesta toiseen. Käytän itsekin tekoälyä käännösapuna omissa hakemuksissani, mutta pidän tärkeänä, että varsinainen sisältö syntyy hakijan omasta ajattelusta. Silloin hakija joutuu löytämään yhteyksiä ja kuvailemaan työskentelyään tavalla, jota tekoäly ei tavoita.

Lopulta arviointi on vuoropuhelua hakijan ja arvioijan välillä työsuunnitelman ja työnäytteiden kautta. Täydellistä reseptiä hyvälle hakemukselle ei ole, mutta oman innostuksen ja aiheen merkittävyyden välittäminen on usein ratkaisevaa. Siksi pyydän itsekin muita lukemaan hakemuksiani: ulkopuolinen näkökulma on tärkeä, sillä  arvioijatkin perehtyvät hakemuksiin ensimmäistä kertaa.