Ihmisen ajasta metsän aikaan? Ranskalaisia oppeja Suomen metsäkeskusteluun

Ranskassa keskustellaan Suomen tapaan aktiivisesti metsän ja ihmisen yhteiselosta. Ranskalainen metsätutkimus ja yhteiskunnallinen keskustelu tarjoavatkin paljon uutta täkäläiseen debattiin. Koneen Säätiön rahoittaman Metsän moninaiset merkitykset -hankkeen johtaja Otso Kortekangas vietti viisi viikkoa Avignonin INRAE-instituutissa pohtien yhdessä ranskalaisten kollegojen kanssa metsän historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä.

Sain upean mahdollisuuden viettää viisi opettavaista kevään viikkoa Ranskan maa- ja metsätaloutta tutkivan INRAE-instituutin Avignonin filiaalissa. Rahoitusta sain paitsi Koneen Säätiöltä myös Åbo Akademin säätiön Professori H. W. Donnerin rahastolta. Kiitollisena noteeraan, että rahoituksen ansioista pystyin tuomaan seikkailulle mukaan perheeni. Pienten lasten vanhempana pidempi poissaolo kotiympyröistä ei muuten olisikaan onnistunut.

INRAE:lla sain esitellä Metsän puolella -rahoitettua hankettamme, joka käsittelee metsän eri merkityksiä Ruotsin ja Suomen peruskoulujen oppikirjoissa. Hankkeessamme on myös tiede- ja taidekasvatuksen osa-alue, jonka puitteissa yläkoulun oppilaat ovat tuottaneet valokuvia metsän merkityksistä. INRAE:n projekteissa painottuu vastaavanlainen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Hankkeemme herättikin suurta kiinnostusta ja nosti keskusteluun vertailukohtia niin vuorovaikutuksesta kuin Pohjolan oppikirjojen metsäkuvastokin. Perinteisessä maatalousmaassa Ranskassa istuu syvällä ajatus Pohjois-Euroopan koskemattomasta luonnosta. Olikin tietynlainen etuoikeus saada hämmentää tätä kiiltokuvaa kertomalla, että valtaosa metsistä Suomessa ja Ruotsissa on tehokkaassa talouskäytössä.

Tutkimuksen esittelyn ja instituutin seminaareihin osallistumisen lisäksi käytin aikani ranskalaiseen metsäkeskusteluun syventymiseen lukemisen ja keskusteluiden muodossa. Vierailin myös kahdessa eri metsäisessä Provencen luonnonpuistossa, Mont Ventoux’lla ja Luberonissa.

Metsän käyttöä ja suojelua ranskalaisittain

Ranskan metsäkeskustelu muistuttaa Suomea ja Ruotsia monessa kohtaa, vaikka isoja eroavaisuuksiakin löytyy. Metsät ovat pinta-alaltaan valtavassa Ranskassa moninaisessa käytössä. Lounaisnurkalla Gascognessa Euroopan laajimpiin lukeutuvat plantaasimetsät tuottavat raaka-ainetta teollisuuden tarpeisiin.

Esimerkiksi Ventoux’n ja Luberonin vuoristoalueilla Provencessa havahduttiin toisaalta jo 1800-luvun puolivälin jälkeen metsän liikakäytön ongelmiin. Metsien ylihyödyntäminen johti muun muassa eroosioon rinteillä ja tulviin laaksoissa. Vuorenhuiput uudelleenmetsitettiin puilla, joiden muodostamat alueet ovat nykyään monin paikoin täyttämässä vanhan metsän kriteerejä. Luberonissa osa alueesta metsitettiin Algeriasta tuoduilla seetripuun siemenillä. Majesteettiset seetrit muistuttavat Ranskan siirtomaa-ajasta ja globaalien vuorovaikutusten syvistä kytköksistä luontoon ja ympäristöön. Vielä nykyisinkin Ranskan hallinnoimilla alueilla on metsiä Alppien rinteiden suomalaisittain tutun oloisista havumetsistä  aina Réunionin ja Karibian alueen trooppisiin sademetsiin.

Luontoarvot ja kultuuriperintö rinnakkain Ranskan seudullisissa luonnonpuistoissa

Sekä Mont Ventoux’n että Luberonin alueet ovat “seudullisia luonnonpuistoja” (Parc naturel régional – PNR). Puistojen lukumäärä on 1960-luvulta alkaen kasvanut 59:ään ja niiden tarkoitus on tiukan suojelun kansallispuistoja täydentäen yhteensovittaa ihmisen ja ympäristön tarpeita. Puistoissa tutkitaan ja sovelletaan maa- ja metsätalouden yhteiseloa mahdollisimman monimuotisen luonnon kanssa, yrittäen minimoida muun muassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttajia sekä etsien ratkaisuja muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Puistoissa tuetaan myös maankäyttöön liittyvää kulttuuriperintöä.

Puistot ovat onnistuneet tarkoituksessaan näkökulmasta riippuen vaihtelevalla menestyksellä, mutta konsepti on joka tapauksessa lupaava. On viisasta myöntää ihmisen jälki kaikkialla luonnossa. Samalla on eettisesti perusteltua yhteensovittaa tämä jälki mahdollisimman luontevasti osaksi ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta. PNR:t ovat myös luontevia yksiköitä ympäristökasvatukselle, ja alueilla onkin mitä moninaisimpia ja eri ikäryhmille räätälöityjä tiedekasvatushankkeita aina petoeläinten ekologiasta kertovista opastuskierroksista puiden istutukseen.

Kovaa vauhtia lämpenevässä Euroopassa käydään kovaa debattia metsien roolista. Hiilensidonnan ja monimuotoisuuskeskustelun ohessa Etelä-Ranskassa huolettavat aluetta vuosittain riivaavat metsäpalot. Provencen alueella maatalouden merkitys on suuri. Pellot, metsät, vuoristot ja virtavedet kytkeytyvät monimutkaiseksi ekologiseksi kokonaisuudeksi, jonka ymmärtäminen kuivien ja kuumien kausien pitkittyessä vaatii tutkijoilta alati uusia ponnisteluja.

Antroposeenista sylvoseeniin, eli ihmisen ajasta metsän aikaan

Eräs ranskalaisesta tutkimuskirjallisuudesta erityisesti mieleen jäänyt ajatus on sylvoseenin, eli metsän aikakauden, käsite. Tämä käsite löytyy Ranskan valtion metsävirasto ONF:llä työskennelleiden Daniel Perronin ja Gilles Van Petegheimin kirjasta Penser forêt. Agir contre l’anthropocène (vapaasti käännettynä “Ajatuksia metsästä ja toimia antroposeenia vastaan”). Kirjoittajat hahmottelevat faktat tunnistaen ja tunnustaen määrätietoista ja rohkeaa uudenlaista metsäpolitiikkaa ja poliittista filosofiaa. Tällainen uudenlainen ajattelutapa huomioi ihmisten tarpeet, mutta sellaisissa rajoissa, että metsien monimuotoisuus ja hiilensidontakyky saavat rauhassa alkaa palautua. Metsästä saatu tulo ei välttämättä tarkoita puiden hakkaamista, vaan esimerkiksi kestävä matkailu tai hiilensidonta voi tuoda parempaa tuottoa kuin puiden myyminen teollisuudelle.

Ihmiskunnan tulevaisuus kytkeytyy metsiin, oli tämä tulevaisuus sitten tuhoisa tai toiveikas. Jotta pääsemme jälkimmäiseen lopputulemaan, on metsien roolin, metsänhoidon toimenpiteiden sekä koko ajattelumme muututtava. Ihmiskeskeisestä antroposeenistä on astuttava metsien sylvoseeniin. Sylvoseenin ihminen hyötyy, nauttii ja elää metsistä ekologisen ja ilmastollisen kohtuullisuuden rajoissa.