Yhdeksän ympäristöntutkimuksen kirjoitusta kilpailee Vuoden Tiedekynä 2018 -palkinnosta

Yhdeksän sujuvasanaisesti kirjoitettua ympäristöntutkimuksen tekstiä on ehdolla Vuoden Tiedekynä -palkinnonsaajaksi. Koneen Säätiö myöntää 25 000 suuruisen palkinnon vuosittain ansiokkaasti suomen kieltä käyttäneestä tieteellisestä kirjoituksesta.

Kilpailuun osallistui tänä vuonna kahdeksan tieteellistä lehteä ja 17 tieteellistä kirjaa, joista osa oli artikkelikokoelmia. Erillisiä julkaisuja – artikkelit ja teokset yhteenlaskettuna – oli siten satakunta. Julkaisut edustivat ennen kaikkea yhteiskuntatieteellistä ympäristöntutkimusta, mutta joukossa oli myös muutamia biologisia tai ekologisia julkaisuja.

Palkintoehdokkaat valitsivat Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen ja tutkimuksella vaikuttamisen asiantuntija, aikaisempi Ympäristötiedon foorumin koordinaattori Kirsi-Marja Lonkila. Lopullisen valinnan tekee asiantuntija, jonka nimi kerrotaan palkinnonjulkistuksessa Lauttasaaren kartanossa keskiviikkona 9. toukokuuta.

“Minuun teki vaikutuksen monien artikkelien aito monitieteisyys. Niissä ratkaistaan kysymyksiä, joihin yhden tieteenalan metodit eivät riitä, useamman tutkijan yhteistyöllä tai monipuolisella osaamisella. Artikkeleissa näkyy hienosti, miten laajasti ympäristötieteet herättävät kiinnostusta ihmistieteilijöiden keskuudessa alasta riippumatta”, Kalle Korhonen sanoo.

”Kilpailuun osallistuneet tekstit osoittivat ympäristön valtavan laajuuden tutkimuskenttänä. Parhaimmillaan ne lumosivat lukijan, ja ne joka tapauksessa antoivat uusia näkökulmia. Listattujen tekstien lisäksi oli hienoa lukea muun muassa metsä- ja meriluonnon tutkimusta oivalla tavalla popularisoivat teokset Metsän salainen elämä ja Meren aarteet. Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon”, toteaa Kirsi-Marja Lonkila.

Korhosen ja Lonkilan mukaan kilpailuun lähetetyt ympäristötutkimuksen julkaisut ovat ylipäänsä hyvin kirjoitettuja.

“Esimerkiksi Alue ja Ympäristö -lehti on korkeatasoinen ja monialainen. Kilpailuun lähetettiin myös hienoja ja ansiokkaasti kirjoitettuja teoksia, jotka oli ensisijaisesti suunnattu suurelle yleisölle, ja tästä syystä ne eivät päätyneet ehdokaslistalle”, Korhonen sanoo.

Vuoden Tiedekynä -palkinnosta kilpailevat vuonna 2018 ympäristöntutkimuksen julkaisut, jotka ovat ilmestyneet vuosien 2015–2017 aikana. Palkinnon tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Palkinto jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomenkielisen artikkelin kirjoittajalle tai kirjoittajille. Vuoden Tiedekynä on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto.

 

Vuoden Tiedekynä 2018 -palkintoehdokkaat

Suvi Huttunen, Oli semmonen ylimääränen kannustin kokeilla. Alue&Ympäristö 2/2016

“Jotta kehitys olisi kestävää, yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii kokeiluja. Kirjoittaja analysoi maanviljelijöiden osallistumista kokeiluihin omassa työssään ja valaisee samalla maatalouden ympäristöpolitiikan onnistumisen mahdollisuuksia.”

Tomi Kokkonen, Biologinen ihmiskuva. Niin&Näin 2/2016

“Ihmisen biologisuus ymmärretään tutkimuksen ansiosta paremmin kuin koskaan, mutta kulttuurinen ja biologinen nähdään silti usein toisilleen vastakkaisina. Kirjoittaja erittelee sitä, miten ihmisen biologisuus tulisi ymmärtää.”

Karoliina Lummaa, Lintujen hiljeneminen ympäristön ja kielten katastrofina. Niin&Näin 2/2015

“Lintujen äänillä ja niiden hiljenemisellä on ollut tärkeä rooli ympäristönsuojelun historiassa. Kirjoittaja tutkii monialaisella otteella lintujen, mutta myös muiden eläinten äänten ja ääntelyn suhdetta ihmiskieleen, ihmisten eläinkäsityksiin sekä ympäristön muutoksiin.”

JUKKA MIKKONEN, METSÄPOLUN FILOSOFIAA. NIIN&NÄIN 2017, LUKU I (S. 11-37)

“Suomalaisten kokemukseen metsästä liittyy kliseisiäkin käsityksiä. Kirjoittaja yhdistää ympäristötiedettä ja estetiikkaa ja pohtii metsäkokemusta, luontokokemuksen piirteitä laajemmin sekä sitä, miten luontokokemus suhteutuu tieteelliseen tietoon, jota meillä on luonnosta.”

Marko Mutanen, DNA ja taksonomian vallankumous. Luonnon Tutkija 1/2015

“DNA:n emäsjärjestyksen analyysitekniikat ovat vaikuttaneet merkittävästi lajintunnistuksen kehitykseen. Kirjoittaja pohtii DNA-viivakoodien käyttöä lajintunnistuksessa ja sitä, miten uudet menetelmät muuttavat runsaslajisten ekologisten yhteisöjen tutkimusta.”

Markku Oksanen, Elina Vaara, Kai Kokko, Maria Hällfors, Leif Schulman, Marko Hyvärinen ja Susanna Lehvävirta, Ilmastonmuutos ja avustettu leviäminen. Tieteessä tapahtuu 4/2016

“Yksi keino lajien suojelemiseksi ilmastonmuutoksen vaikutukselta on avustettu leviäminen, jossa ihminen siirtää lajeja uusille kasvupaikoille. Monitieteellinen kirjoittajaryhmä erittelee avustetun leviämisen ekologisia ja oikeudellisia edellytyksiä.”

Taru Peltola – Jari Heikkilä, Miksi DNA:sta tuli kiistakysymys Perhon susikäräjillä? Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2016

“Suden ja ihmisen vuorovaikutus Suomessa on johtanut myös salametsästykseen ja oikeudenkäynteihin. Kirjoittajat analysoivat oikeustiedettä ja biologiaa yhdistäen suden, koiran ja niiden risteymien erottelua oikeuskäytännössä.”

Minna Santaoja, Kiehtova toinen. Hyönteisharrastuksen järki ja tunteet. Alue & Ympäristö 2/2015

“Aktiivinen hyönteisharrastus voi tukea myös hyönteisiin kohdistuvaa tutkimusta. Kirjoittaja pohtii, miten hyönteisten karisma vaikuttaa tamperelaisten hyönteisharrastajien hyönteissuhteeseen, jota voi hänen mukaansa pitää myös reflektiivisen empatian muotona.”  

Sampo Soimakallio, Biomassan energiakäyttö: vaikutukset hiilinieluihin ja ilmastopäästöihin. Teoksessa E. Yrjö-Koskinen (toim), Arktinen murros (Into 2017)

“Bioenergian ilmastovaikutuksista kiistellään. Kirjoittaja erittelee biomassan ja bioenergian ilmastovaikutuksia ja pohtii sitä, mitkä erilaiset tekijät on syytä ottaa huomioon ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia arvioitaessa.”

Tiivistelmät on laatinut Kalle Korhonen. 

Lisätietoja: Kalle Korhonen, kalle.korhonen@koneensaatio.fi, 050 344 7468.