Viestinnän harjoittelija Tuukka Kulppi on kiinnostunut siitä, miten ihmiset, ideat ja tarinat liikkuvat maailmassa

Tuukka Kulppi työskentelee syksyn 2026 ajan Koneen Säätiön viestinnän harjoittelijana. Hän osallistuu muun muassa sosiaalisen median ja verkkosivujen sisältöjen tekemiseen sekä muihin viestinnän projekteihin.

Koulutukseltaan Tuukka on filosofian maisteri Helsingin yliopistosta, jossa hän opiskeli kirjallisuutta, suomalais-ugrilaisia kieliä ja viestintää. Opinnoissa häntä kiinnostivat erityisesti kieli ja tarinat sekä se, miten niiden kautta voi ymmärtää ihmisiä ja yhteiskuntaa – teemat, jotka ovat kulkeneet hänen mukanaan harrastuksista ja opinnoista työelämään.

Ennen Koneen Säätiöön siirtymistään Tuukka on työskennellyt matkailualalla Lapissa sekä mainostoimistossa Helsingissä. Matkailuala vei hänet kansainväliseen ja ihmisläheiseen työympäristöön, kun taas mainostoimistossa hän pääsi tutustumaan luovaan ongelmanratkaisuun ja kaupalliseen viestintään.

Koneen Säätiössä Tuukkaa kiinnosti erityisesti tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen keskustelun risteyskohta ja se, millaisia ajatuksia tällaisessa ympäristössä voi syntyä.

”Säätiöiden rooli tuntuu tässä ajassa erityisen kiinnostavalta. Apurahoista on kova kilpailu, ja samalla säätiöillä on mahdollisuus tehdä tilaa tutkimukselle, taiteelle ja uusille ajatuksille. Viestinnässä minua kiinnostaa ajatus siitä, miten tällaiset ideat ja näkökulmat saadaan liikkumaan asiantuntijayhteisöistä laajempaan keskusteluun. Hyvä viestintä ei mielestäni tarkoita monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista puhki, vaan niiden ytimen löytämistä ja kiinnostavan näkökulman avaamista. Parhaimmillaan viestintä voi herättää ihmisessä uteliaisuuden jotakin sellaista kohtaan, mistä hän ei vielä tiennyt olevansa kiinnostunut”, Tuukka kuvailee.

Kolme kysymystä viestinnän harjoittelijalle

Millaista on ollut aloittaa työt säätiössä?

On ollut hienoa huomata, kuinka paljon ja kuinka laajasti olen jo tässä vaiheessa oppinut hankkeiden parissa työskentelemällä. Päivän aikana voi tulla vastaan tutkimusta, taidetta, kieliä, yhteiskunnallisia kysymyksiä tai jotain aivan sellaista, johon ei olisi muuten törmännyt. Kun ympärillä on eri alojen asiantuntijoita, tuntuu, että melkein jokaisesta päivästä jää käteen jotain uutta.

Pidän erityisesti siitä, että viestinnässä joutuu jatkuvasti katsomaan asioita eri kulmista. Sama hanke voi herättää kiinnostavia kysymyksiä tutkijalle, taiteilijalle, toimittajalle ja TikTokin selaajalle, ja viestijän tehtävä on löytää tapa, jolla jokainen voi päästä aiheeseen kiinni menettämättä sen monikerroksisuutta. On ollut myös kiinnostavaa nähdä läheltä, miten nopeasti viestintä muuttuu ja miten uusia tapoja kertoa asioista syntyy. Haluan itsekin jatkuvasti kehittyä viestijänä ja löytää uusia, luovia ja toimivia tapoja tehdä säätiön tekemää työtä näkyväksi.

Myös ympärillä oleva asiantuntemus on ollut hienoa. Täällä on aivan huippuporukka, jolta oppii jatkuvasti – ei pelkästään oman työnsä kautta, vaan myös seuraamalla muiden tekemistä ja keskustelemalla heidän kanssaan.

Mitä tykkäät puuhailla töiden ulkopuolella?

Minulla on taipumus kerätä monenlaisia kiinnostuksenkohteita. Kirjallisuus ja liikunta ovat minulle tärkeitä, ja olen harrastanut laajasti muun muassa kamppailulajeja, tanssia ja uintia. Tykkään myös kokeilla uusia reseptejä ja innostun helposti pienistä projekteista: usein sellaisista, joihin saan kaapattua mukaan myös kumppanini tai ystäviäni.

Tällä hetkellä yksi tällainen projekti on mandariinikiina, jota olen sinnikkäästi opiskellut itsenäisesti jo jonkin aikaa, suuria nousuja ja myös äkillisiä alamäkiä kokien. Uusien asioiden opettelussa minua kiehtoo ajatus siitä, ettei kaikea tarvitse osata etukäteen. En myöskään erityisesti pelkää epäonnistumista. Ehkä elämässä ei tarvitsekaan löytää yhtä oikeaa polkua, vaan välillä voi vaan kääntyä kiinnostavalta näyttävälle sivutielle ja katsoa, mihin se vie.

Minusta on myös hauskaa antaa itselleen lupa olla aloittelija. Se pitää uteliaana.

Mikä eläin olisit?

Kettu.

Ketuissa viehättää niiden uteliaisuus, älykkyys ja sopeutumiskyky. Ne ovat tarkkailijoita, mutta eivät jää paikoilleen, vaan löytävät omat reittinsä ja tuntuvat osaavan liikkua hyvin erilaisissa ympäristöissä.

Ja vaikka olen nykyään punavuorelainen, sielunmaisemani on edelleen kotona Lapissa. Erityisesti keväthangilla on jotain, mikä tuntuu omalta: valo, tila ja tunne siitä, että talven jälkeen kaikki on taas vähän enemmän mahdollista.

Ehkä minussa on siis aina ollut vähän ketunomaista – nykyään kuitenkin ehkä cityketun muodossa.