Huuto maaseudulta toi yhteen yhteisötaiteen toimijoita

Perjantaina 28. lokakuuta 2022 Mynämäen kunnan auditorioon kokoontui joukko yhteisötaiteen tekijöitä Huuto maaseudulta -seminaaripäivään.

Päivän pääpuhujana oli Maaseudun Sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketonen, joka alusti puheenvuorossaan keskustelua siitä, miten merkillisiä ja merkityksellisiä yhteisötaiteelliset teokset ovat Suomen taiteen kentällä. Mistä tulee yhteisötaiteen yhdessä tekemisen halu? Yhteisötaiteen tekeminen edellyttää kykyä heittäytyä ja ottaa riskejä, joten tehdäänkö silloin yhdessä taidetta, vai mitä kaikkea prosessissa tapahtuu?

Puheenvuoron jälkeisissä ryhmätyöskentelyissä tuli selkeästi esille se, että moni päivän osallistujista oli samaa mieltä siitä, että yhteisötaiteen tekeminen muovaa tekijänsä ja myös kokijansa taidekäsitystä. Se mahdollistaa taidekäsityksen uudistumisen ja laajentumisen. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää paikallista yhteisöllistä teosta Mynä-Mynä-Maata, joka pitää sisällään paljon yhteiskunnallisia teemoja. Mynä-Mynä-Maa syntyi koronapandemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten puitteissa keväällä 2021 ja jatkui sodan käynnistyessä Itä-Euroopassa keväällä 2022. Jokaiseen teoksen huoneeseen astuminen on astumista toisiin maailmoihin, uusiin keskustelunavauksiin.

Muita keskisiä kysymyksiä päivän aikana olivat muun muassa mikä on taidetta? Kuka on taiteilija? Mikä on taideteos? Missä menee taiteen ja leikin välinen raja? Yhteisötaiteen tekemisen prosessissa näillä kysymyksillä ei useinkaan ole merkitystä, vaan yhteisötaiteen voima on yhdessä tekemisessä.

Tekemisestä ja sen lopputuloksesta on lupa olla ylpeä, tuntea omistajuutta, eikä vain tekijöiden vaan myös kokijoiden kesken.

Yksi yhteisötaiteen voima on sen parissa tapahtuva avoin ja itsekriittisyyteen kykenevä keskustelu, jota myös Huuto maaseudulta -päivä piti sisällään.

”Kyllä tässä on järkeä. Kyllä tästä on hyötyä. Kyllä tämä on taidetta. Ja kyllä sinun kanssasi voi puhua.”